Sadetta pakoon - Juhannusaatto Virossa 2015

Oli kesäkuun puoliväli ja Honda oli jo laulaunut Suomen suvessa maaliskuusta alkaen. Jotenkin motoristin mielessä jokin painoi, mutta asia ei vain tuntunut aukeavan. Mistä oli kysymys? Ympäri Suomea oli jo menty. Etelä-Suomessa käyty jo huhtikuussa ja pitkä viikonloppureissukin heitetty työporukan kanssa pitkin poikin Kuhmoa, Raatteentietä ja Oulunjärveä myöten. Jotain tästä nyt vaan puuttui..
Kesä? Kesäkelit ja siis lämpimät ilmat olivat puuttuneet ihan kokonaan.
Tosiassa ihan kevään ensimäiset kelithän olivat olleet vallan ok, huomioiden ajankohdan. Mutta annas olla, kun kesän piti koittaa niin kelit vain jäähtyivät Juhannusta kohti.

No päätimme sitten vaimon kanssa lähteä Viroon juhannukseksi katsomaan oliskohan siellä parempaa tarjolla kelien suhteen. Vähän asenteella, että ei se tästä huonone ainakaan. Aikaa ei ollut käytännössä lainkaan, mutta päätimme että parikin yötä ja ajot päälle tekisi nyt terää.

Juhannus aatonaattona ajeltiin hotelliin Espooseen yöksi ja aamulla sitten suuntasimme kohti Eckerö-Linen laituria. Lienee sanomattakin selvää, että koko matka Porista Espooseen tuli vettä huolella ja samoin märkää oli siirtyminen satamaan seuraavana aamuna. Eipä tuo meitä haitannut sen enempää, vesihän on vain lähtökohtaisesti märkää ja moottoripyörällä mennään siinä kelissä mitä tarjolla on. Fiilis siis oli ihan ok.
Laivaan päästin niin kuin aina ennenkin. Pyörä autokannelle ja liinat kiinni. Matka on siis alkanut. Menimme ulkokannelle kaffeelle ja katselmaan aamuista taakse jäävää Helsinkiä. Enää ei satanut.

Matka Tallinnasta Pärnuun, josta siis olin varannut meille juhannusyön majoituksen, oli ennestään tuttu ja perillä olimme aattona heti alkuiltapäivästä.
Jotain oli muuttunut konkreettisesti. Kurvasimme saapuessamme Auto24 moottoriradan vierestä, kun lähestyimme Pärnua. Jotain puuttui. Vettä ei tullut yhtään ja aurinko paistoi. Hondan lämpömittari kertoi ulkolämpötilaksi 21.. Tämä oli aivan mahtavaa. Koko matkan oli tihkunut vettä, siitä asti kun laivasta ulos lähdettiin ja nyt sitten tämä täydellinen sää. Ai että.

Varasimme etukäteen Pärnusta yhdeksi yöksi Rannahotellin. Aikaisemmat vierailut Pärnussa olivat olleet ryhmässä reissaamista ja mm. Aleksandri Pubissa olen ollut parinkin retkueen kanssa. Siitä lyhyt maininta tähän, että jos mp-henkinen paikka kiinnostaa niin se todellakin Pärnussa on Aleksandri Pub. Rannahotell olisi siis aivan uusi kokemus ja tarkoitus oli päästä niin lähelle rantaa kuin mahdollista.

Saavuimme Rannahotellin pihaan ja kaikki näytti todella miellyttävältä. Kassit sun muut huoneeseen ja pyöräkin saatiin lukittuun karsinaan. Ihmetys tosiaan jatkui, kun pääsimme huoneeseen ja ensimmäinen havainto oli parveke kohti merta ja se auringon paiste sinisen meren yllä. Kyllä muuten osui kohdalleen. Kello oli n. 14 iltapäivällä ja päätimme lähteä kävelemään rannalle. No jos rehellisiä ollaan niin otimme yhdet oluet ensin huoneessa.
Tuntui todella erikoiselta kulkea sortsit jalassa pitkin hiekkarantaa ja pistäytyä virvokkeella. Lämpöä oli varmaan hellerajan tuntumassa ja tunnelma oli isosta muutoksesta johtuen aivan tapissa.

No olimme varanneet hotellin hienosta ravintolasta pöydän illallista varten. Päätimme siis lähteä rannalta siinä viiden aikaan kohti hotellia ja siitä sitten siistiytymisen jälkeen kohti ravintolaa.

Kävellessämme rantsulla kohti hotellia vaimoni sanoi, että aivan kuin eräs ystävämme olisi ollut rantsussa. En siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota, mutta kun myöhemmin selvisi, että siellähän ne kaverit luurasi niin siitähän se riemu repesi. No olihan se nyt aivan mahtavaa nähdä rakkaat ystävät pitkästä aikaa, kun muuten ei aikaa ole niin törmäillään sitten Eestissä. Jotenkin kertoo tästä ajasta.

Saatiin aika hauskat aikuis-bileet aikaiseksi ja ilta ja myös yö meni vauhdilla. Oli aivan mahtavaa tavata pitkästä aikaa Natalie ja Minna!

Aamu koitti ja hotellin aamiainen oli erinomainen. Kävimme vielä vähän kävelemässä rannalla ja sitten suuntasimme Hondalla taas kohti Tallinnan satamaa ja kotisuomea.

Reissu oli kyllä aivan mahtava ja joskus on hyvä huomata, että tuossa aivan Suomenlahden toisella puolella on hieno maa Viro.

Matkaa nyt ei kummemin tullut vajaa 800km mutta joskus kannattaa, nyt kannatti lähteä.

Kiitos kun luit.
- Jussi

Honda VFR1200X Crosstourer RTG
#motolife, #naturelovers, #honda, #moottoripyörä, #vfr1200x, #matkailu, #visitfinland, #visitpori, #ekoteko, #mp-mies, #teamcampari, #matkalla, #moottoripyöräily

MP MIehen ensimmäinen rautaperse - Konepyöräklubi ja Porin Lonkerot

Ensimmäinen Rautaperse 25.7.2015 - Porin Lonkerot  SS1000

Honda Crosstourer 1200 X

Oma mp-kerhoni järjesti viime suvena hienon mahdollisuuden rautaperseajoja aloittelevalle päästä mukaan rautaperseiden joukkoon.
Rautaperseajossahan on lyhyesti kyse siitä, että ajetaan pitkä matka, dokumentoidaan se hyvin ja keskeistä on liikennesääntöjen noudattaminen sekä turvallinen kokonaissuoritus. En tässä sen enempää siitä, mutta ne joita homma voisi kiinnostaa niin tsekatkaa tästä linkki IBAF:n sivuille http://www.ibafinland.fi

Oma ajoni oli siis Konepyöräklubin vetämä kimppa-ajo ja vähän on pakko myöntää, että lauantai aamulle sovittu yhteislähtö edellisenä iltana jännitti. Olen toki vuosia ajanut pitkiäkin matkoja päivässä, mutta mitään sääntöjä tai muita erityisellä tarkkuudella hoidettavia asioita ei niihin ole kuulunut.
No varauduin ajoon kuten neuvot olivat olleet. Paljon nestettä mukaan, hyvät tai vähintään kohtuulliset yöunet alle ja pyörä luonnollisesti kunnossa. Näinpä siis lauantai aa
mu koitti ja suuntaisin hyvissä ajoissa Shellin pihaan Porissa. Porukkaahan oli paikalla jo mukavasti ja aloitustankkausten hoitamiseen ja muuhun aloitusdokumentointiin kuluneen vartin jälkeen päästiin matkaan. Keli oli mitä mainioin varsinkin, kun huomioidaan mitä tuubaa koko alkukesän ajokelit olivat olleet. Siispä fiilis oli todella tapissa ja oli hienoa olla mukana isoa ryhmää, jonka tavoitteena on jotain mistä en vielä tiennyt juuri mitään. Joku on joskus loihinut lausumaan näissä hommissa, että hyvin suunniteltu on vielä kokonaan ajamatta..

No liikkeelle. Hurjan näköinen oli lukema TomTomissa, kun reittisuunnitelman täräytti ruutuun. 1684km jäljellä.. Ensimmäisenä kohteena Ähtäri. Matka sujui kuin tanssi ja liikenne oli vielä aamutuimaan hiljaista. Hondaan menovettä ja nopea pissatauko ja takaisin tien päälle. Kohteena ajon luonteen mukaisesti Pori ja Söörmarkun Teboil. Edelleen ajo maittoi ja kaikki sujui hienosti. Jälleen siis tankkaus ja pakolliset dokumentoinnit.
Nokka kohti Vaasaa ja samat kuviot edelleen. Keli suosi täydellisesti ja mietin mielessäni siinä letkassa ajellessani, että voi veljet tämäkin on kyllä hieno kokemus. Tosin matka oli aivan alkutekijöissään, mutta hyvältä tuntui.
VT8 tarjosi jälleen kaiken sen jännityksen mitä nyt kuvitella voi, mutta kuitenkin Vaasasta päästiin seuraavalle tankkauspaikalle Rauman Kortelaan. Siellä pieni tauko päälle ja matka jatkui jälleen Halikkoon Shellille. Vähän siinä ensikertalaisena mietiskelin itsekseni, että ei kyllä tunnu missään, mutta hauskaa on ja ajo maittaa. Reissua oli karkeasti noin puolet jäljellä.

Vaikka on navi...

Halikosta Laitilaan tankille ja sieltä jälleen Poriin tankille. Tällekään välille ei mitään ihmeitä kerrottavaksi, jos nyt sitä ei lasketa että pankkikortti ei kelvannut Laitilan Shellissä millään, mutta kun vaihtoi credit-puolelle niin taas luonasi. Ilmeisesti tässä on kyse jonkin näköisestä turvatoiminnosta, jolla suojataan kortin omistajaa. Eihän kukaan tankkaa noin usein yhden vuorokauden aikana..
ABC Oritupa oli seuraava kohde ja siellä pyörän päältä noustessani alkoi tehty matka muistutella itsestään. No vähän ruokaa ja vettä ja siihen päälle hieman tehokasta venyttelyä niin homma saattoi taas jatkua. Saavuimme Ulvilaan tankille ja alkoi sataa vettä. Kello oli jotain iltamyöhässä, ehkä noin 22 tai 23. Siellä meitä odotti kerhomme kaksi rautapersekonkaria ja heillä oli jopa pienet suolapalat meille matkalaisille tarjota. Hieno ele ja jotenkin antoi lisää virtaa omaan tekemiseen. Enää olisi Forssassa käynti jäljellä ja paluu takaisin Poriin.
Tässä kohtaa huomasin mistä tässä hommassa on kyse. Kun sää heikkenee, väsyttääkin vähän, ilta tummuu pimeyteen ja pikkuisen lämpötila laskee niin ajamiseen tulee kummasti kerrointa lisää. Mistään ongelmista ei todellakaan voi puhua, mutta minulle nämä olivat ne ensikertalaisen kokemukset. Forssassa juotiin kuumat kaffeet ja syötiinkin vähän ja suoriuduttiin takaisin sateeseen. Paluumatka meni hyvin ja pyörään asentamani Givin led-sumarit todellakin haukkuivat hintansa.
Tunne oli kyllä hieno, kun päätöstankkaus tehtiin Porin Tiilimäen Nesteellä. Siinä loput kuviot ja vielä muutaman kilometrin ajo kotiin. Pyörä talliin ja siinä, kun ajokamoja laittelin kuivumaan niin huomasin, että vaimokulta oli autotallin hyllylle laittanut oluen odottamaan. Se muuten maistui t o d e l l a hyvälle.




Jos tästä vielä vähän summaan, niin suosittelen vahvasti ekakertalaiselle ottamaan osaa kimppa-ajoon tai lähtemään matkaan aiemmin rp-ajon suorittaneen kanssa. Ei sillä, että sitä ei voisi itsekseen tehdä ensikertalainenkin, mutta tuo suunnittelu ja kokemus tauoissa tai mahdollisissa pienissä äkillisissä muutoksissa auttaa pääsemään tavoitteeseen. Itselleni tämä oli periaatteeessa pelkkää jonossa-ajoa ja tekemistä niin kuin oli ohjeistettu.
Hieno kokemus ja näitä tulee aivan varmasti ajettua lisää -16 kesällä.

Ja tottakai, jos olet kiinnostunut Konepyöräklubin mainiosta toiminnasta niin tsekkaa vielä tämä linkki. Konepyoraklubi

Kiitos lukemisesta!

Honda VFR1200X Crosstourer RTG
#motolife, #naturelovers, #honda, #moottoripyörä, #vfr1200x, #matkailu, #visitfinland, #visitpori, #ekoteko, #mp-mies, #teamcampari, #matkalla, #moottoripyöräily

Eurotour 2015 - Team Campari

Team Campari 2015 - Porist toinoi

Aika: 8.8 - 23.8.2015

Kalusto: Honda VFR 1200 X Crosstourer & Suzuki V-Strom 650

Ryhmä: Team Campari Jussi & Johanna ja Lohjan tutkapari

Päiväreissulla jossain Alpeilla

Taasen oli kauan odotettu matka eurooppaan tulossa ja pääsimme 7.8 Lohjalla ystävien luona yökyläilyn jälkeen liikkeelle 8.8 aamun koitteessa. Keula kohti Länsi-satamaa ja hyppäsimme kello 10.30 lähdöllä Eckerö Linellä Tallinnaan. Kesä näytti vihdoin paremmat puolensa ja pääsimme aloittamaan matkan hyvässä kelissä. Läksimme ajamaan kohti Pärnua ja sieltä Liettuan läpi Latviaan Panevezysiin. Siellä majoituimme Hotel Verslo Klasessa 43€/ yö kahdelta hengeltä ja prätkät lukkojen takana tallissa. Ravintolaa paikassa ei ollut mutta henkilökunta neuvoi meidät käymään lähikaupassa ja sen jälkeen vielä opastivat meidät hotellin katolle olevalle terassille. Siellä sitten nassutettiin punaviiniä ja kaupan eväitä lämpimässä kesäillassa. Ei huono aloitus ja jotain opittavaa suomalaisille majapaikoille.. Päivän ajot 460km. Reissu on alkanut.

Tunnelma oli siis kohdillaan ja aamulla kelpo aamiaisen jälkeen oltiin tienpäällä jo n. 08.30. Tavoitteena ajaa Varsovan itäpuolelle hieman etelään Minsk Maziwieckistä perus tienvarsi hotelliin nimeltä TIRest. Matka tökki erilaisten tietöiden vuoksi melko säännöllisesti, mutta tuo ei fiilistä vienyt, maassa maan tavalla eikös. Perillä oltiin pitkän lounastauon kanssa n. iltapäivä viideltä. Hotelli oli ihan hyvä ja paljon isompi paikkana kuin mitä luulin. Perus rekkapena-paikka positiivisessa mielessä. Hintaa ottivat kahdelta hengeltä aamiaisen kanssa huimat 33€. Tätäkin paikkaa voi suositella, jos tarkoitus on vain ladata akut ja jatkaa matkaa. Illallinen muutamalla oluella ja terävällä maustettuna oli hyvän makuinen ja erittäin edullinen. Reissua päivälle tuli aika jämpti 500km.

10.8 jatkettiin heti aamiaisen jälkeen kohti etelää. Sää oli edellispäivien kaltainen, aamusta asti aurinkoa ja mahtavaa ajokeliä. Päivän ajoreitti kulki ensin Auswitchiin mieltä pahoittamaan ja sieltä kohti majoitusta Slovakian puolelle pieneen Trstena nimiseen kylään. Auswitchiin päästiin ruuhkaisen liikenteen vuoksi vasta puolen päivän jälkeen. Väkeä oli kuin KooVee:n maalilla mutta sekaan sovittiin mekin. Sää oli jo tuskaisen kuuma, +36 ja ajokamat päällä visiitti keskitysleirille jäi aika kompaktiksi. Sen verran on vierailusta sanottava, ettei pariin tuntiin huuli juuri lentänyt kypäräpuhelimissa. No matkaa majoitukseen ei ollut kuin sen 130 km jäljellä. Jälleen aivan mahtavan tien päässä sijaitseva Penzion Ustie tarjosi oikeata luonnon rauhaa, maittavaa illallista terassilla ja erinomaisen hinta/laatusuhteen. 23€ kahdelta, tosin aamiainen taisi maksaa 2,5€ per lärvi. Matkaa tuli n. 450km tälle päivälle.

11.8 Edelleen matkapäivä. Lähtö aamulla varhain. Tämä oli jo osoittautunut viisaaksi tavaksi päästä liikkeelle ilman helvetillistä hikilähtöä. Muutama aamupäivän tunti toi mukavan startin ajopäiviin. Kohteena tänään meillä oli jälleen uusi maa Unkari ja siellä vanha pikkukaupunki Györ. Perillä tietöiden vuoksi pikku suunnistus-stiplu, mutta muuten ajopäivä sujui ilman mitään draamaa. Tosin iltapäivän lämpö perillä oli taas korkealla mutta tähän jo vähän alkoi tottumaan. Tarpeeksi juomaa ja riittävästi ruokaa, niin suomipojankin kone toimii vähän kuumemmassakin olosuhteessa. Hotelli Duna Panzio otti meidät lämpimästi vastaan ja saimme käyttöömme hotellin omistajan oman lukitun autopaikan. Liekö ukko lämmennyt, kun ymmärsi, että olemme Suomesta. Sukulaiskansaa nääs. Hintaa kivalla hotellilla mainion aamiaisen kanssa oli 48€ kahdelta. Györ paikkana on todella kaunis vanha kaupunki, rauhallinen tunnelma ja riittävästi nähtävää jokineen päivineen. Matkaa päivälle tuli vain reilu 300km. Tämä oli viimeinen paikka jonka olin etukäteen kellottanut ja varannut, nyt sitten koittaisi vapaaherrailu ja suunnittelua oli hyvä tehdä erinomaisten oluiden ja hyvä sapuskan äärellä.

12.8 Päätetty oli jo etukäteen, että Itävalta on pääkohteena tänä vuonna. Ainakin yhtenä niistä. Alunperin tarkoitus oli ajella lähelle Grazia, Route 69 hotelliin ja hieroa myös Mariborin läheltä eteenpäin kohti itävaltaa. Tämä kuitenkin hylättiin ja päätimme ajaa Itävaltaan vähän suorempaa reittiä. Lounasta syötiin Bad Schönaussa ja siitä hieraistiin Bergler Stuben nimiseen moto-hotelliin kilsan korkeuteen. Tämä vähän huolimattomasti valittu paikka osoittautui täyden kympin majoitukseksi. On vaikea kuvailla miten siisti mesta on, mutta tänne kannattaa poiketa jos vain on mahdollista.

 Suuren suuri autotalli pyörän pesua ja huoltoa varten, kaikki välineet ja aineet ym. saatavilla ja kunnon pesurit, kompurat sun muut. Paikka on ääri siisti alppityylinen isohko talo tai villa ja mikä parasta yöpyminen puolihoidolla 48€/hlö. Ja se illallinen.. Ai että, isäntä itse on entinen huippukokki. Taloa ympäröi omat kilipukit ja muut pihan eläimet.. Aamulla kun parvekkeelta katselin nummelle vuoren juurelle, niin siellä kauriit kisailivat keskenään. Mikä idylli. Ei jäänyt viimeiseksi kerraksi tämä visiitti.

13.8 Aamulla koitti muutamien mutkapätkien kautta siirtyminen tuttuun ja turvalliseen Motorrad Hotel Iselsbergerhoffiin. Tämä on pomminvarma mesta niille, jotka pitävät motohenkisistä paikoista, hyvästä keittiöstä ja vähän yksinkertaisemmasta olemisesta. Paikka jälleen täynnä motoristeja ja tuhannen ja yksi bemarin prätkää. Tästä olen aiemminkin kirjoitellut, siis lyhyesti, suosittelen. Tuossa muutamassa päivässä ajeltiin passoja ja nautiskeltiin taas mm. Grossclocknerista.

Honda pestynä, Bergler Stubn, Itävalta

15.8 Ajeltiin sitten Italian puolelle Garda järvelle. Halusimme päästä vuoren rinteelle ja varasimme sieltä yhdeksi yöksi majoituksen Hotel PIccolasta. Majoituimme neljälle tarkoitettuun huoneistoon, jossa oli omat terassit, keittiöt sun muut heebelit. Löytyipä jopa uima-allas ja pitihän se testata. Rentoa illanviettoja ja kävelyä pikku kylässä Gardan loistaessa kaukana alhaalla.

16.8 Ajoa alamäkeen 12,7 km ja päädyimme sitten yöpymään lisää Gardalla ja nyt sitten Limone Sul Gardan aivan keskustassa. Majoitus oli perustason hotellissa Hotel Garnissa. Siisti mesta ja kaikinpuolin käypäinen sijainti. Limonessa ollaan oltu monta kertaa ja se eroaa edukseen Riva de Gardasta pienuudellaan ja huomattavasti pienemmällä turisimeiningillään.  Italialainen rentous ja stressittömyys sopii meille, aina vain. Gardalla oleilun aikana ei tehty mitään ihmeellistä, vähän shoppailua, vähän enemmän ruokaa ja punaviiniä ja vielä vähän enemmän ulkoilmakonsertteja ja muita juomia. Siis lomaa.

Gardajärvi, Limone sul Garda

17.-19.8 Italiasta ajeltiin alppien yli Garmisch-Partenkircheniin pariksi yöksi. Saatiinpa matkalla jopa sadetta, ihan ekaa kertaa. No matka ei kaksisen pitkä ollut mutta erinäköisten liikenneonnettomuuksien ym. alppihärdellien vuoksi aikaa kului puolet ajopäivästä. Garmischiin päästiin iltapäivän lopulla ja sopuhintaan oltiin etukäteen varattu Atlas Posthotel aivan keskeltä cityä. Pyörät saatiin talteen kuten sovittu oli ja taas oli pari päivää aikaa nauttia kauniista kaupungista ja sen nähtävyyksistä. Täältä oli pakko jo laittaa kerhollekin kortti kun sen olin aivan täydellisesti unohtanut alkureissun huumassa. Rauhallinen pikku kaupunkihan tuo on, eli jos etsit menoa ja meininkiä niin valitse jotain muuta. Akut oli taas ladattu ja oli aika suunnata pohjoiseen. Selvää oli, että tällä reissulla ei ajettaisi metriäkään autobahn:lla jos ei pakko olisi. No ei ollut.

19.8 aamulla taasen ajoissa liikkeellä ja määränpäänä vanha linnakaupunki Wurzburg. Latasin tuon TomTomiin ja täppä kohtaan vältä moottoriteitä. Toimi erinomaisesti. Oma arvaus on, että keskinopeus ei ole juuri alampi kuin mitä baanalla kaikkien mahdollisten hidasteiden kanssa. Keskeistä on se, että tässä nähtiin aivan todella kauniita paikkoja ja tiet oli nopeita ja hyväkuntoisia. Suosittelen tätäkin. Kohteeseen päästiin ajoissa ja majoituimme edullisessa hotel Reginassa, mikä sijaitsee historiallisen keskustan kupeessa. Ei mikään halvin vaihtoehto, mutta kaikki pelasi paitsi se, että pyörät jäi ensi kertaa kadun varteen yöksi. Sarvilukot ja hälyttimet päälle ja löytyihän ne pyörät paikoiltaan aamulla. Tosin niin löytyi myös kymmenen euron pysäköintivirhemaksu. Herra hotellinjohtaja ihan itse meidät sille paikalle neuvoi.. Kaupunki oli lievä pettymys vaikka ihan kaunis vanha keskusta olikin. Jos joskus tähtäät Saksan Romantic-Routelle niin valitse esim. Rothenburg ob der Tauber, se tarjoaa aika paljon enemmän keskiajan fiilistä.

20.8 ja viimeinen varsinainen reissuaamu. Samat asetukset tomppaan ja nokka kohti Celleä. Tätä kaupunkia oli rouva erityisesti odottanut ja ladannut vierailulle kovat odotukset. Oli tätä cityä niin monessa paikassa kehuttu kauniiksi ja lumoavaksi ja vaikka millä adjektiiveillä, joita minä en edes ymmärrä. No perille päästiin taas ilman baanaa ja ainakin kuskit olivat aivan innoissaan. Hotelli jossa majoituimme oli pohjois-saksalaishenkinen ja todella todella siisti. Hotel Am Braunen Hirsch oli sopuhintainen ja tyylikäs päätös matkan majoituksille. Saksalaiseen tyyliin aamiaispöytä oli ruhtinaallinen. Sijaintikin oli muutaman minuutin kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Pakko se on minunkin myöntää, että kylänraitti oli varsin vakuuttava vanhoine puukehikkoisine julkisivuineen. Söimme ja joimme reissun päätöstä kunnioittaen hyvässä Kreikkalaisessa ravintolassa illallisen ja aamulla kohti Travemundeä. Siinäpä tuo tänä vuonna.

Parit faktat reissusta:

• 4848km pihasta pihaan.
• Pirelli Scorpio Trial II kesti hienosti, n. 4tkm enemmän kuin alkup. rengas.
• Kaveripariskunnan kuuspuolikas V-Strommi 1+1 hlö ja täysi matkapaketti yllätti positiivisesti. Sitkeä peli
• Schuberth C3 pro, ensimmäinen avatta kypärä minulla. Mahtavan hiljainen ja hienoa avata ”keulaportti” kun on todella lämmintä.
• Honda nyt on Honda. Kaikki toimii aina, keskikulutus 5,7 l/100km läpi tämän reissun.

Honda VFR1200X Crosstourer RTG
#motolife, #naturelovers, #honda, #moottoripyörä, #vfr1200x, #matkailu, #visitfinland, #visitpori, #ekoteko, #mp-mies, #teamcampari, #matkalla, #moottoripyöräily

Eurotour 2014 - Team Campari

Porilaista moottoripyörämatkailua.

Honda valmiina passoille, Iselsbergerhof Itävalta

Olemme vaimon kanssa jo useana vuonna matkailleet moottoripyörällä pitkin poikin eurooppaa. Mukana matkassa on ollut aina ystäväpariskunta Lohjalta. Kutsumme tätä koalitiota leikkisästi Team Campariksi, siitä voi sitten päätellä loput. Reissut ovat männävuosina kohdistuneet joko Viroon tai sitten Alpeille, Italiaan ja merialpeille. Aikaisemmat matkat on tehty Suzukin Hayabusalla vuodesta toiseen, mutta nyt alla olisi Honda VFR 1200 X Crosstourer. Uutta ja jännää siis tiedossa, koska uuteen peliin en ehtinyt ajaa kuin pakollisen tonnin ja huollon ennen tätä matkaa..

Matkat ovat suuntautuneet kohti alppeja ja aikaisempina vuosina olemme erinäisistä syistä joutuneet lähtemään matkalle kesäkuun alussa. Reissujen pituus on ollut noin puolitoista viikkoa, johtuen jälkikasvusta täällä kotona. Tästä voi päätellä, että matkat ovat olleet melko aktiivisia ja ajamiseen painottuvia. Niin kuin meillä kaikilla, suurin hidaste tavalla tai toisella on tuo itämeren ylittäminen, tai kiertäminen, kun tavoittelee keski-euroopan alppeja. Olemme menneet ja tulleet Ruotsin läpi ja myös Finnlinesin palveluja käyttäen. Tosin nyt kahtena viime vuonna olemme päätyneet käyttämään Motologistican palveluita menomatkalla. En ala tässä sen enempää siitä kirjoittamaan mutta sen verran voin todeta, että homma on toiminut hienosti aina. Keskeisenä valintakriteereinä on ollut ajan ja rahan säästäminen, eli lisää ajopäiviä kohteessa ja vähämmän motarin tahkoamista. Lisää tästä palvelusta voi katsella netistä tai napata vaikka meikäläistä hihasta, jos haluat kuulla aiheesta lisää.
Tämän vuoden matkan tarkoitus oli ajella meille tuntemattomissa Sloveniassa ja Kroatiassa sekä sitten paluumatkalla hieroa pitkin alppipassoja sekä etelä-saksan vanhoja kaupunkeja. Lopuksi palaisimme Ruotsin kautta Vikingin porauslautalla kotisuomeen.

Elokuu 2014, matka.
Kuten todettua, prätkät lähti elokuun alussa Motologistikan rekkaterminaalista Tampereelta kohti Italian Vicenzaa. Hommat sujui hyvin ja pakattuna oli pyörän lisäksi kaikki laukut lähes täynnä tavaraa ja ajovarusteet säkkeihin pakattuna. Mielenkiintoistahan tässä on se, että pakkaat kaikki kamat, siis kaikki, mitä luulet tarvisevasi matkalla mukana. Meillä se tarkoittaa, että mukana on minulla v ä hä n vaatteita ja paljon kuvaamiseen ja muuhun dokumentointiin liittyvää tekniikkapornoa ja p a l j o n vaimon vaatteita. Katsokaas, kun koskaan ei voi kuulemma tietää.. No kuten tarkkasilmäiset jo huomasivat matkalle siis päästiin tällä kertaa elokuussa.
Päivä 1.
16.8 Siirtyminen sitten aamusella Pirkkalaan ja lento Bergamoon, kaikki ok. Bergamosta shuttle-bussilla keskustan juna-asemalle ja siitä liput 15.07 junaan. Brescian kautta junaa vaihtamalla kohti Vicenzaa. Junahan kulkisi aina Venetsiaan asti, mutta muistimme hypätä Vicenzassa pois. Vicenzasta olin varannut meille majoituksen valmiiksi, koska olihan elokuinen sunnuntai ja kuten tiedämme Italiassa ei sunnuntaina töitä tehdä. No Vicenza on ihan kiva kaupunki ja majoituksemme oli aivan kaikin puolin hyvä Key Hotel. Sää suosi, +31. Tarkoitus ei ollut muuta kuin yöpyä ja aloittaa loma kerrankin rennosti muutamalla iloliemellä ja hyvillä yöunilla, näissä tavoitteissa vähintäänkin onnistuttiin.

Kypärät tanassa ja lounasta nassuun.

Päivä 2.
Aamu koitti aurinkoisena ja siirryimme "Giorgion"
taksilla hakemaan pyöriä terminaalista. Matkaa oli sen viisitoista kilometriä ja perille päästiin miehekkäästi ohitellen, torvea soittaen kymmenellä eurolla. Terminaalissa pyörät odottivat noutajaansa, kuten sovittu oli ja ajovarusteiden vaihtamisen jälkeen oli aika matkata vihdoinkin moottoripyörällä. Aikaisemmista reissuista oppineena olimme päättäneet, että turhan pitkiä päivämatkoja pyrimme välttämään ja nytkin olimme ajoissa liikkeellä ja suuntasimme nokat kohti Italian Triesteä jonne matkaa tuli noin 250 kilometriä. Päätimme, että käytämme aikaa kauniiseen kaupunkiin tutustumiseen. Pääsimme iltapäivän alussa perille hotelliin, jonka valitsimme bookingin kautta, kriteerinä pyörän säilöminen kohtuulliseen turvaan ja edullinen hinta. Hotelli Sonia täytti toiveemme edullisesti ja suihkun kautta taksi alle ja cityyn. Hellettä pukkasi edelleen mutta Suomen alkukesä oli kaikilla tuoreessa muistissa, meillehän tämä käy. Trieste on kaunis vanha rantakaupunki adrian meren rannalla, kaupunki on täynnä mukavia kahviloita ja ravintoloita kuten niin monet muutkin. Ateriat illalla olivat erinomaiset ja edulliset. Painuimme pehkuihin ajoissa, huomenna saisi vetää sitten vähän pidemmän setin. Onneksi hotellin ilmastointi oli kunnossa..
Päivä 3.
Herätys 7.02 aamupalaa ja lähtö Slovenian kautta kohti Kroatiaa. Slovenian tiet ovat kuin silkkiä ja nopeudet nousevat vähän turhan paljon ihan huomaamatta. Yhdessä kylässä oli paikalliset kissalan veljekset föönin kanssa mutta meille ei tullut muuta kuin tervehdys. +35 lämmintä ja musta nahkapuku alkoi muistutella itsestään. Lounasta syötiin ihan nopeasti tienvarsiravintolassa jossain missä lie. No kuten meilläkin, ei nuo paikalliset aakkoshuoltsikat juuri muistikuvia jätä. Nälkä ja jano siirtyi ja matka jatkui. Slovenian herkuliset mutkatiet muuttuivat Kroatiassa karuun ja tasaiseen maastoon. Tiet A6 ja A1 oli hyvässä kunnossa ja päätimme kuumuudesta johtuen painaa motaria menemään, lämpö alkoi todella vaikuttaa. Italiasta poiketen Kroatiassa ei tiemaksuja ole mutta liikennekulttuuri muuten muistuttaa spagettimaata aika tavalla. 110 ja 130 rajoituksilla sai syöttää ihan hyvää kyytiä, paikallisilla lienee hyvin joustava käsitys nopeusrajoituksista. No meille tämä sopi, ajoviimasta ei saanut juurikaan viilennystä, tai siis ei yhtään! Määränpää Kroatiassa meillä oli maan entinen pääkaupunki Zadar ja saavuimme perille puoli viiden kipenöissä iltapäivällä, melko kypsäksi keitettyinä, mittari taisi näyttää Hondassa maltillista 37 astetta. Zadar on yli 2000 vuotta vanha rantakaupunki Adrian meren rannalla. Tämä oli oikeastaan Vicenzan kanssa ainoita etukäteen varattuja majoituksia. Varasin meille rannan läheisyydestä huoneiston ilman mitään palveluita. Hinta oli erittäin edullinen ja paikka viihtyisä parvekkeineen, jääkaappeineen ja ilmastointeineen. NImi on Hotel Ana, mutta en tätä kyllä hotelliksi sanoisi.

Keskustaan oli sen muutaman kilometrin verran ja vanhaan kaupunkiin pari kilsaa lisää. Taksilla taasen iltaa viettämään, se kun maksoi vain muutaman euron suuntaansa. Vanha kaupunki on todella vanha ja kyllä näkemisen arvoinen, jos sellaisesta pitää. Me pidämme. Ruoka oli loistavaa, tuoreita merenherkkuja ja hyvää viiniä. Hintataso on meikäläisille erittäin halpa, Italiaankin verrattuna paljon halvempi. Rahaa tosin pitää muistaa vaihtaa, valuutta on Kroatian Kuna. Vietimme Zadarissa kolme päivää ja suunnittelimme matkalle jatkoa. Hieno paikka kaikin puolin, ei mikään turistirysä lainkaan vaan ihan aito paikka. Tulipa koettua sekin, että kun on riittävän kuuma alkaa omatkin periaatteet lipsumaan. Muutamana kertana ajovarusteena oli häpeällisesti vain t-paita ja farkku-sortsit. En hyväksy, mutta kuumuus pehmentää parkkiintuneenkin motoristin. No todetaan se vielä, että nämä ”riskit” ajettiin pienillä nopeuksilla hotellilta ransuun ja takaisin. Kroatian Zadarissa oli merkillepantavaa sekin, että juurikaan muita motoristeja ei ollut nähtävissä, ei edes paikallisia. Päällimmäisenä mieleen jäi ystävälliset ihmiset, erittäin edullinen hintataso ja se, että poltin selkäni parvekkeella oikeen huolella..
Varsinaiset ajopäivät:

Varsinainen odotettu makustelu ajamisella siis oli jäänyt tähän asti, vaan nyt siihen tulisi muutos. Paukautimme Kroatiasta Sloveniaan, saatiin sadettakin ja keli jäähtyi n. 20 astetta. Yövyimme Bled nimisessä pikku kylässä. Aparments Preseren niminen B&B tarjosi loistopuitteet ja hyvä yöunet.. Vitsi vitsi, viereinen kirkonkello naputti koko yön tunnin välein ja aamulla kello kuusi kyseiselle kirkontornille tuli varsinainen hepuli. No mitäs muuta kuin ylös ja aamiaiselle. Kiva paikka muuten. Tähtäimessä oli alpit, sinne siis. Kohti Itävaltaa ja tuttua ja turvallista Hotel Iselsbergerhofia. Tämä jos mikä on alppimotoristin majatalo. Isäntä itse on kova motoristi ja paikassa majoittuu käytännössä vain motoristeja. Siellä siis taas pari yötä mainion palvelun, edullisen hintatason ja maistuvan sapuskan parissa. Parasta tässä on se, että voit heittää passo-reissuja päivämatkoina esim. Stelviolle, Livignolle, Grossglocnerille, Pordoille, Sellalle, Gardenalle, Gerlospassille ja aivan uskomattomalle Timmelsjochille ym. ym. mahtavaa siis. Itse kolusimme yhdeksän eri passoa päivisin ja illat sitten eri kansalaisuuden omaavien motoristien kanssa turisten. Siihen saa sitten varautua, että noin sata ja yksi prosenttia kaikista vannoo gessu-bemarin nimeen. Lienee hyvä peli, mutta Busalla ja Crosstourerilla saa kyllä huomiota osakseen, ihan positiivista kylläkin. Mainittakoon, että kattava huoltomahdollisuus hallissa ja myös pesupaikka ja pesu ilman veloitusta onnistuu.
”Kotimatka” koitti ja reitti kulki mm. Hienon Oetzin kautta, jossa yövyttiin aivan keskustassa Hotel Alpenhotellissa. Tästä sen verran, että prätkän saa aivan oven viereen katokseen ja käytettävissä on pesupaikka ja huoltotila. Näin se homma pitää hoitaa.

Ajelimme seuraavana päivänä kohti Saksaa mm. Hochenpassin ja Hantenjochin kautta nautiskellen. Saksasta varattu osin Suomalaisomisteinen hotelli teki oharit, eikä paikalla ollut ketään. ( tästä saisi oman tarinansa..) Päädyimme ajamaan Kempteniin tuttuun hotelli Cityyn, jossa pyörät ja matkustajat nauttivat jälleen vieraanvaraisuudesta. Seuraavana päivänä matka jatkui Garmischiin, jossa olimme kaksi yötä. Todella kiva paikka ja ajettavia teitä löytyy vaikka muille jakaa, mäkihypyn jätimme kaikesta huolimatta väliin. Hotelli oli nimeltään Hotel Alter Wirst, muuten ok, mutta yksi osa henkilökunnasta ei oikein osunut meidän pirtaan, noin kauniisti sanottuna. Parin päivän jälkeen taas liikkeelle ja kohteena kaunis ja vanha Heidelberg ja Hotel Denner. Kiva paikka, täältä löytyy mm. Saksan pisin ostoskatu, ou jee.. Sieltä kohti Lyypekkiä, majoituimme Trave-joen rannalla olevassa hotellissa. Hotel Oymanns, voin suositella. Vastapäätä löytyy edukas mutta erittäin hyvä ravintola, siis aivan sadan metrin päästä. Siisti ja edullinen hotelli hyvällä aamiaisella.
Kaikki kiva loppuu aikanaan ja tästä eteenpäin tulimme Ruotsin kautta Jönköpingissä yöpyen ja sitten Viikkarilla kotiin. Tukholmassa tapasimme Puolalaisen motoristi porukan. Heillä oli tähtäimessä ajaa Suomessa ja erityisesti saunoa määränpäässään Helsingissä. Mukavia ihmisiä nuo puolalaiset. Oli herrasväen käsitys Suomesta liikuttavan positiivinen ja emme hennonneet sitä pilata.

Kaiken kaikkiaan jälleen kerran aivan mahtava reissu ja tässä kertomuksessa on vain pääkohdat. Eurooppa on motoristin hiekkalaatikko numero yksi! Uusina maina tällä kertaa siis nuo Slovenia ja Kroatia. Molempia kuvaa samat adjektiivit. Ystävällistä, kaunista, edullista ja miellyttävää.



Muutama fakta reissusta.
n. 4400km
Honda VFR 1200 X Crosstourer alla ekaa kertaa. Hyvät kokemukset, passoilla täysi kymppi.
Uusi TomTom pelasi hienosti
Italiassa kallein bensa, 1,99€/litra
Kroatiassa käsittämättömän edullista
Elokuu on motoristin kuukausi, tilaa on alpeilla hyvin ja säät suosivat lähes aina.
Jos poltat ihosi kunnolla, laita siihen maustamatonta jogurttia. Vinkki Kroatiasta ja kokemuksella. Toimii!
Saksasta tavaran kotiin postittaminen on edullista ja postit auki joka päivä.
Varaa kolikoita tietulleihin ja osta se Vignette Itävallassa.
Matkan kokonaiskesto tasan kaksi viikkoa
Motologistika 520€, lennot 48€/hlö noin vertailuksi, joku kuitenkin miettii ja laskee.
Ekat postikortit Konepyöräklubille reissuilta..:)

Honda VFR1200X Crosstourer RTG
#motolife, #naturelovers, #honda, #moottoripyörä, #vfr1200x, #matkailu, #visitfinland, #visitpori, #ekoteko, #mp-mies, #teamcampari, #matkalla, #moottoripyöräily