Passo dello Stelvio

Passo dello Stelvio
Ekaa kertaa Stelviolla 2012

lauantai 8. tammikuuta 2022

Harrasta tässä.. ja nyt. Heinäkuussa -21

Pidä pää pinnalla ja hengitä.

On the road


Kaija Koo laulaa radiossa " jos sä meet ja jos sä tuut mä tuun sun kanssas" "Vain sydän tietää.."

Luova tauko on blogin osalta näköjään ohi. Mukavaa, että olet siinä lukemassa tätä. 

On ollut kesä -21 ja syksy -21 ja nyt on ihan uusi vuosi -22. On ollut ihan hyvää aikaa. Kukaan läheinen ei ole vakavasti sairastunut ja arki on rullannut sitä yhtä ja samaa. Sekin on ihan hyvä. 

Mattaharmaa. Se on välillä ollut tunne. Tasaista. Tavallista. 

Kilpisjärvi, värikuva.


Viimeksi kirjoittelin keväällä, kun kevätpurot solisi ja aurinko oli takaisin talven jälkeen. Tuntui hyvältä ja voimakkaalta. Vähän toiveikkaaltakin. Oli matkasuunnitelmia ulkomaille moottoripyörällä vihdoinkin taas.

Ei menty ulkomaille, mutta mentiin sitten kotimaassa. Ei ole sama, ei tunnu. Tuntuu sillälailla vähän vajaalta ja mattaharmaalta. Mennäänkö Mäntsälään vai merialpeille? Onko Suomussalmi uusi Stelvio? Otetaanko pullo punkkua Pugliasta vai tarjouksesta S-etukortilla Amarillosta? Perniössä vai Bellunossa? Come sta? Siis Suomi, tämä rakas kotimaa, on kaunis ja tarjoaa vaikka ja mitä, mutta..

Mutta jos ei lähde, ei voi palata. Se kai se juttu on.

Kerättiin heinäkuussa siis itsemme ja ajatuksemme. Pettymystä ei oikein päässyt piiloon ja harmittikin jälleen perutut ulkomaan laivat ja muutamat muut varaukset. Ei me kyllä kovin kauan ikänä hillota negatiivissa ajatuksissa, vaan tilanne todetaan ja tehdään se mitä voidaan ja hymyssä suin. Lomakin olisi tulossa ja jotain kuitenkin voidaan tehdä kotimaassa. Kivaa sekin olisi. Oli se.

Varasin Saanan juuresta meille majoituksen pariksi yöksi. Muuten ei sitten mitään varauksia tehtykään etukäteen. Vähän mietittiin, että josko sitten Norjan puolelle kuitenkin pääsisi, mikä korona-tilanne sitten olisikaan juuri sillä hetkellä. Teinkin sitten varauksen Skjervoy:n hotelliin. Ajatus oli päästä paattiin ja näkemään luontoa myös veneestä käsin. 

Hymyä huuleen vaikka tulee!


Pyörä pakattiin ja matkaa tehtiin tottuneesti, sääkin suosi ja fiilis oli kohdillaan. Ajeltiin Ouluun yöksi. Sikäli muuta siinä ei ole, mutta ollaan löydetty sieltä varsin kelvollinen intialainen ravintola ja rajoituksista huolimatta saatiin pöytä ja päästiin nautiskelemaan mausteisesta ja maukkaasta sapuskasta. Lomallahan tässä ollaan. 




Matkaa jatkeltiin ja Gessu veti menemään. Päätettiin ajaa Ylläkselle, kun sopiva hotelli tarjous löytyi Lapland Hotelsilta. Ihan ok paikka ja erittäin hyvä keittiö ja myös ylenpalttinen aamiainen jäivät mieleen parhaiten. Huoneen parvekkeelta nostin dronen ylös ja näkymät aina Ylläsjärveä myöten oli kohdillaan. 

Matkajuhta Ylläksen hotellin parkissa


Lopulta sitten saavuttiin Saanan juureen Kilpisjärvelle. Sillä lailla se (siis joku on onnistunut) on aikanaan onnistuttu ryssimään tuo rajanveto tuolla kolkalla Suomea. Olisihan sen nyt voinut meillekin antaa muutaman vuonon ja vuoren. Niin oli makeat näkymät, kun saavuttiin. Sitä ei voinut olla vähän kateellisena ajattelematta, että kukas nämä rajavedot on aikanaan tänne vedellyt, kun suomeen saakka ei herkkua riittänyt. Ja toisaalta tämähän on saamelaisten lappia, ja meidän rajat on nyt lähinnä heidän mailleen aikoinaan vedettyjä viivoja.

Tilantunne pohjoisessa on valloittava

Hillalätty ja kahvi kodassa. Ai että.




Meni tosi hyvin ja kesä oli ollut lämmin, jopa ennätyshelteinen. Paitsi, että nyt oli 5 astetta plussan puolella ja tuuli sekä tietysti vähän satoi. Sellaista lapin tihkua. Oli vähän naurussa pitelemistä, kun piti ajoasun alusasua pitää, että sai oltua heinäkuisessa kesässä. Meitä ei oikeastaan haitannut, sillä ravintolan ruoka oli kelvollista, sieltä sai viiniä ja paikassa oli myös mukava ja lämmin lounge-tila missä oli aterian päälle mukava juoda kahvia(konjakkia) ja rauhoittua lomatunnelmiin. Oli se silti aika huvittavaa katsoa mm. paikalle teltoilla majoittautuneita Italialaisia. Lähes paniikinomaisia liikkeitä ja noitumista. Ei ilmeisesti oltu ihan varauduttu Suomen monipuoliseen kesään. Buongiorno vaan heillekin.

Hetken antoi tuuli periksi ja kopterilla uskalsi nousta. Kilpisjärven mahtava Saana.




Majapaikkana toimi Kilpisjärven Retkeilykeskus. Heille myös pikku plus merkki. Olin pyytänyt huoneeseen vaimolle pikku ylläripylläriksi pullon kylmää rosé:ta ja siellähän se oli kylmässä ja viinilasitkin löytyi. Paikka on ihan keidas keskellä karua luontoa.

No meillekin kävi varsin selväksi, ettei nyt Norjaan jäämeren rantaan ollut mitään asiaa. YR.no sovellus antoi kolme eri varoitusta Skjevoy:n alueelle maanvyörymästä ja mm. tulvista varoiteltiin ihan eri värisin kolmioin. Todettiin, että vaikka sinne päästäisiin, ei olisi mitään takeita siitä milloin päästäisiin takaisin. No go. Pikkaisen sekoitti suunnitelmia, mutta toisaalta ei mitään hätää. Ajeltiin sitten alas etelään muita reittejä. Käytiin mm. Levillä tankkaamassa ja piipahdettiin ylhäällä katselemassa maisemat. Nehän on hienot. 

Kun Lightroom lähtee käsistä, niin jälki on tämän näköistä.

Mainitsemisen arvoinen löytö oli Rokuan kansallispuisto ja sieltä löytyikin myös hotelli. Hotelli on ehkä vähän kuntoutuslaitoksen oloinen ja paikoin vaikuttaa ehkä enemmän avovankilalta kuin vapaa-ajan viettopaikalta. Siltikin ympäröivä luonto kyllä kuittaa kaiken tuon vähän neuvostoliittolaisen fiiliksen. Kylpyläkin on, pieni mutta kuitenkin. Ihan toimiva. Jos nyt jotain voisi toivoa hotellista niin ruokapuolelle pitäisi tehdä aika iso steppi eteenpäin, jotta menisi niin sanotusti "täydestä". Hinnoittelu on kuitenkin aivan samalla tasolla muiden hotelli-kylpylöiden kanssa. Henkilökunta on ystävällistä ja mahdollisuuksia olisi aika paljon parempaankin. 


Rokualla kuntoiltiin ja nautiskeltiin luonnosta. Tänne varmaan palattaisiin vielä.

Ajeltiin Rokualta kotiin ja todettiin, että kun on iso Gessu alla niin ei mikään säätila tai muukaan tunnu haittaavan menoa. Iso BMW on nyt ollut viisi kesää alla. Vaikea on kuvitella vaihtavansa johonkin toiseen pyörään. Tosin niitä toisia pyöriä voisi olla kyllä..

Kesäreissu vaimon kanssa oli valmis. On aika tärkeää saada sitä aikuisten leikkiaikaa sen oman puolison kanssa aina silloin tällöin. Tykkään.

3500km ja muutama itikka. Huippulaite.


Voi hyvin. Kiitos, kun luet (epäsäännöllisesti päivittyvää) blogiani.