Passo dello Stelvio

Passo dello Stelvio
Ekaa kertaa Stelviolla 2012

tiistai 1. marraskuuta 2016

Eurotouria, Rautapersettä, Kerhoretkeä ja vaikka mitä

Romania - Transfagarasan - Voi että..
No niin. Terve taas.
Olen ollut hämmästynyt blogini lukijoiden suuresta määrästä. Kiitos kaikille teille. Vähän harvaksi on muodostunut tämä mun bloggaaminen.

Kesäkuussa viimeksi päivitystä kirjoittelin ja sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa, mutta ei toki harrastuksen parissa. Nyt marraskuun ensimmäisenä päivänä huomaan parikin asiaa. Ensinnäkin kesä on kyllä todellakin ohi ja toiseksi kun taaksepäin katson, niin paljon tuli harrastettua tänä kesänä.

Kerhon kanssa www.konepyoraklubi.fi käytiin kerhoretkellä Narvassa, Virossa. Reissu oli hieno ja kaikki sujui ilman isompia kommeluksia. Eckerö Linellä mentiin ja etukäteen varattu aamiainen laivalla oli hyvä. Tässä muuten pikku vinkki, kun aamupala on varattu etukäteen pääsee laivalla suoraan ohi jonon syömään. Tallinnasta Narvaan on vähän reilu 200km ja tie ei mitään ihme elämyksiä tarjoa, toisaalta matka etenee hyvin ja tie on hyvässä kunnossa. Majoituttiin Narvassa Inger Hotellissa. Siellä kaikki oli vähän neuvostoliittoa, mutta ihan kohtuu toimivaa kuitenkin. Narva sinällään on kaksijakoinen paikka, osa on ihan vanhaa kommarikamaa ja osa, esimerkiksi jokiranta ja uudet kauppakeskukset ovat kyllä ihan viimeisen päälle. Jos nyt jonkun vinkin tähän, niin käykää Narvan yliopistotalolla, se on osa Tarton yliopistoa ja on rakennuksena näkemisen arvoinen sisältäkin. Siellä on myös viihtyisä kahvila Muna.

Honda todellakin RTG..
Heinäkuu koitti ja se oli meille taas se vuoden odotetuin aika. Eurotourin aika oli käsillä ja vihdoin päästäisiin koko talven ja alkukesän ajatuksissa pyörineen matkan kimppuun. Tällä kertaa suunta olisi Via Baltikan kautta kohti meille tuntematonta Balkania. Lähdimme kaveripariskunnan kanssa heinäkuun puolivälissä ja palasimme takaisin heinäkuun viimeisenä päivänä.
Ukraine Border, No photos!

Reitti kulki suunnitelman mukaisesti Virosta Kaunakseen yöksi. Seuraavaksi edesssä oli yöpyminen Puolassa Łęcznassa. Matka oli kulkenut ja säät hellineet tähän saakka. Tarkoitus oli vetää alkuun muutama ajopäivä ja näin myös tehtiin.

Jatkoimme matkaa kohti Ukrainaa, tämä olisikin sitten aivan uutta. Ukraina käy jollain tasolla sotaa Venäjää vastaan ja maa on muutenkin melko kaksiajakautuneessa tilassa. Krimikin meni ja niin edelleen.
Meistä kukaan ei aiemmin ollut käynyt Ukrainassa ja mitään odotuksia ei juuri ollut suuntaan eikä toiseen. Sen kyllä huomasi, että ei ole Schengenistä kuultu, kun rajalle saavuttiin. Toisaalta maassa maan tavalla tai maasta pois. Eli, kun rajavirkailijat tekivät työtänsä ja me vain hymyiltiin kuin hangon keksit, niin johan homma eteni. Olisikohan mennyt vajaa pari tuntia koko hommassa ja sitten todettiin, että jumakekka, me ollaan nyt Ukrainassa. Pakko todeta, että kaikki paperit kyllä tsekattiin tarkasti ja jopa pyörät katselmoivat kuin asiantuntijat konsanaan.
Ukrainassa ei viisumia tarvita, mutta muuten on papereiden syytä olla lintassa.

Tavoite oli ajella Ivano-Frankivsk:n yöksi. Matkaa tulisi n. 500km yhteensä, mutta olimmehan jo rajan paremmalla puolella. Aika nopeasti selvisi, että teiden kunto on paikoitellen erittäin heikko ja välillä tuntui, että tie puuttuu kokonaan. Toinen asia mikä huomattiin parin ensimmäisen tunnin ajon jälkeen oli se, että täällä nähtiin ainakin viisi kolaria ihan heti. Ainakin kaksi niistä oli vaatinut myös uhreja. Tähän en ole aikaisemmin törmännyt, siis siihen, että koko ajan soi, niin tuntui vähän orvolta olla siellä prätkällä seassa. Kuviakin on, mutta katson, ettei sellaisia kuulu julkaista. No muuten homma eteni ihan hyvin ja kokemus oli uusi monella eri tavalla. Esimerkiksi tankkaaminen. Asemalla oli ainakin kuusi erilaista ja väristä pistoolia, ja kaikissa jotain kyrillisiä merkkejä, joista kukaan meistä ei tajua mitään. Kun vielä bensapoikakin hymyilee ja vastailee sujuvasti Ukrainaksi, niin sai olla tarkkana mitä tankataan. Sanat "euromotor" avasivat sitten lukon ja saimme lyijytöntä jotain bensaa, oktaaneista ei mitään hajua, mutta Honda ja kaverin uuden karhea tonni-Strommi ainakin toimivat vielä. Tunne oli mahtava ja moottoripyöräily osoitti jälleen kerran mahtavuutensa.
Hondan hälytin tilttasi, mutta köytettiin sitten Suizaan kiinni..
Pääsimme lopulta perille, kun ensin etsittiin hotellia muutaman hetken. Katuosoite ei vienyt perille, eikä gepsi-koordinaatitkaan vieneen sinne minne piti. No Hotel Black Castle löytyi lopulta. Tästä sen verran, että paikka on kyllä ihan käymisen arvoinen. Kivilinna todella siisteine huoneineen, wifeineen  ja ravintoloineen on tosi jees. Paikassa on myös hieno prätkäaiheinen pubi ja muuta rekvisiittaa ja sellaista tyylikästä vanhan ajan henkeä. Kahden hengen siisti ilmastoitu huone aamiaisella maksoi huimat 15,10€..
Multa loppui virta hälyttimen kaukosäätimestä, jo näin alkumatkasta. No Abuksen kaapelilla kiinni kaverin Strommiin, jossa hälyt toimi.
Syytä sääliä renkaita, Ukrainassa ei paljon Autoliiton Plus-jäsenyys lohduta..

Aamu koitti Ukrainassa ja matkan oli aika jatkua. Lähdimme liikkeelle aikaisin, se on mielestäni ainoa järkevä tapa matkat silloin, kun ollaan keskellä kuuminta kesää. Siinä kohtaa, kun hiki alkaa pukata oikein huolella niin ollaan ajettu jo pitkälle. Jaksaa sitten illan aikana vähän katsella ympärilleen ja tankata taas seuraavaa päivää varten. 
Tavoitteena Romania ja Transsylvanian Sighišoara. Oltiin siis taas todella jännän äärellä. Tekemäni reititys osoittautui melko haastavaksi. Jossain vaiheessa ennen Romaniaa olimme todella syvällä Ukrainan maaseudulla. Tie muuttui ensin rikkinäiseksi ja sen jälkeen se vain loppui. Jäljelle jäi kaksi uraa ja molemmat t o d e l l a heikossa kunnossa. Tätä jatkui n. 30 kilometriä. Pakko oli mennä eteenpäin, koska paluu takaisin ei ollut vaihtoehto ja toisaalta, mikäs tässä kunhan renkaat kestävät. Ja kestiväthän ne. Perille päästiin ja Romanian raja oli helppo homma, kun ensin oltiin päästy Ukrainan rajaviranomaisista eroon. Pakko mainita, että Ukrainan rajaviranomaiset voittaisivat mitkä tahansa missikisat ulkonäkönsä puolesta, tämä ihan ilman seksisimiä. Vain satunnaisen tarkkailijan havaintona.. 
Ukarine border, Romaniaan menossa.
Sighisoaran hotelli oli jotakuin hukassa.. Ei ollut siellä, missä piti. Ei ollut koordinaatissa. Ei lontoota haastavia ihmisiä missään.. Meinas tulla hiki jo, mutta sitten huoltoasemalta saatiin varmaa tietoa missä meidän majoitus on ja tieto osoittautui oikeaksi. Olimme noin kaksi kilometriä väärässä paikassa, mutta Romanialaisessa vilkkaassa kaupungissa meinasi olla haasteellista.. Hotelli Korona oli aivan erinomainen ja lopulta tunsimme suurta tyydytystä ja onnea, kun hyvä ruoka oli juomineen nokan alla. Seikkailemaan oli lähdetty ja nyt sitten seikkaillaan.
Kukkuu. Transfagarasan.

Aamu koitti ja jatkoimme matkaa Targu Jiu nimiseen mestaan. Tälle välille olin suunnitellut yhden pätkän, jonka todella halusin nähdä ja ajaa. Transfagarasan mutkineen oli kummitellut mielessäni jo vuosia ja nyt se sitten nähtäisiin. Ja olihan se makea pätkä, aika pitkä oikeastaan kokonaisuudessaan. Varmasti n. 70km kaikkine kurveineen ja nousuineen ja laskuineen. Tietysti ne varsinaiset herkkukurvit nyt ei ole kuin vartin veto. Kaunista ja mieleenpainuvaa. Kannatti mennä, menisin uudestaan. Hotellille päästiin illan suussa ja paikka oli pieni ja edullinen tienvarsimesta. Kaikki hyvin, ilmastointi toimi ja palvelu pelasi. Pääsimme lepäämään ajoissa, matkaa oli tehty jo monta päivää joka päivä. Tarkoitus olikin kyllä ajaa reippaasti päivittäin ja vähän myös mitata omaa jaksamista ja tekemistä. Samalla kuitenkin ajaa hienoja reittejä ja olla missaamatta mitään kovin oleellista reitin varrelta.
Serbiaa
Aamu koitti jo monetta kertaa ja anivarhain nokka kohti Serbiaa. Yöpaikka olisi Bosnia-Herzegovinan puolella Bijeljinassa. Tai siis ei olisi, ainakaan suunniteltu. Ajelimme Serbian rajalle ja sitten super kauniita maisemia pitkin Serbiaa. Bensa oli halpaa ja sää jälleen kerran heti aamusta aivan mielettömän kaunis. Saavuimme noin neljän aikaan iltapäivällä B&H:n rajalle ja tylyhkön palvelun jälkeen meidät päästettiin eteenpäin. Ajelimme alueella, jossa sisällisota oli ollut voimissaan. Muutamia taloja vielä näkyi, joissa seinät olivat luodinreikiä täynnä. Muuten alue oli kauniisti korjattu ja elämä on taas voimissaan. Sota on täyttä paskaa kaikille osapuolille ja erityisesti siviileille. No pääsimme hotellin pihaan ja aika nopeasti kävi ilmi, ettei meidän booking.com:n kautta tehtyä varausta noin niinkuin ihan oikeasti olisikaan. Hotellin aulassa istui kaksi setämiestä vetämässä norttia ja tovin siinä toisiamme tuijotettiin. Lyhyesti pitkä juttu. Saatiin vastapäisestä hotellista majoitus samaan hintaan ja olimme kokemusta rikkaampia. Hotellin entreessä oli mm. metallinilmaisinportti toivottamassa vieraat tervetulleeksi. Ei ole ihan korkeimmillaan tuo luottamus vielä Serbian ja B&H:n välillä. Valitettavasti.
Aamiainen jätettiin syömättä hotellissa, enemmän olin tyytyväinen, että päästiin eteenpäin. Ei ollut hyvä kokemus. Lähdimme siis todella aikaisin ja söimme aamiaista matkan varrella. Sää suosi ja pyörät pelasivat edelleen ilman yhtään vikaa. Mikäs tässä, nautitaan!
Matkasimme läpi Kroatian suoraan Sloveniaan Škocjaniin. Reitti kulki Kroatian sisämaita pitkin ja oli kaikin puolin mukavaa ajettavaa. Slovenia, kun alkoi lähestyä niin maisemat vain paranivat. Fiilis aivan tapissa taas ja etukäteen varattuun perheomisteiseen motoristiystävälliseen Marincic Inn:n saavuttiin ajoissa kahden jälkeen iltapäivällä. Paikka on pieni ja omistaja pitää paikkaa jo neljännessä polvessa. Mielettömän ystävällistä, siistiä ja edullista. Iltaa vietettiin kävelemällä pitkin poikin pikkukylää ja lopulta syötiin loistava illallinen ulkoterassilla. Aivan mahtava mesta! Suositus.
Pyörät pesty Kärntenissä, Hermagorissa
Maistui olut..
Reissu oli edennyt hienosti ja olimme taas kerran alppien juurella. Mietinnässä oli, että minne mennään ja mitä halutaan nähdä. Päädyimme ajamaan Itävaltaan ja varasimme sieltä Kärntenin alueelta 1,6km korkeudelta moto-hotellin nimeltään Panorama Hotel. Tämä oli puolihoidolla vähän sitten arvokkaampi valinta, mutta se tehtiin tahallaan. Palvelu oli mahtavaa, pyörille huoltopaikka ja autotalli säilytystä varten. Pesurit ja pesuaineet. ( kyllä pesimme pyörät n. 5k km ajon jälkeen), mahtava päiväreitti saatiin suoraan naviin, kun isäntä halusi reitin suoraan sinne heittää. Samoin ruokapuoli oli aivan överiä. Siis todella huippuluokkaa ja ne maisemat. Menkää sinne, siellä on motoristin hyvä olla. Mahtava paikka, mahtavat reitit ja kaikki muutenkin ihan viimeisen päälle. Täällä oltiin sitten pari yötä ja lepäiltiin myös, vaikka toki päivällä piti ajolla käydä..:)
Päiväreissulta Kärtenissä, AUT

Seuraavaksi suuntasimme Moselin laaksoon ja varasimme sieltä myös pari yötä suositellusta moto-hotellista. Post Hotel, jossa pyörät olivat hienosti puulattialla yötä. Mahtava mesta tämäkin. Siellä käytiin jokiristeilyllä ja nautiskeltiin Riesling-viinejä. Ei voi valittaa, tuntui kyllä ihan lomalta. Käytiin myös ajelemassa viinilaaksoissa ja pakko sanoa, että vuorifriikkinä nekin olivat kyllä ihan tosi makeita pätkiä.

Oli aika suunnata pohjoiseen, kotia kohti. Mainittavan arvoinen asia matkan varrella oli hotelli Hampurin alueella, nimeltään Alt Lohbrügger Hof. Vanhan ajan germaanien hotelli, jossa kaikki oli paikallaan. Kannattaa ottaa lepopaikaksi, jos sattuu hyvä tarjous kohdalleen. Meille sattui. Muuten loppupätkässä ei mitään ihmeitä ollut. Ruotsissa oltiin Ljungbyssä keskellä kylää hotelli Terrazzassa. Hoh hoijaa, eipä siitä sen enempää. Kaikki pelasi, mutta ajatus oli takaisin kotihommissa ja niimpä tulimme sitten Viikkarin porauslautalla kotiin. 
Loppu hyvin kaikki hyvin. Matkaa tuli sen karvan vaille seitsemän tuhatta kilsaa ja yhteensä 14 valtion mailla ajeltiin. Aika setti vaikka itse sanonkin. Mahtava reissu, kertakaikkiaan.

Muuten sitten, viikko tämän jälkeen hieraistiin parin tutun kanssa yksi rautaperse vielä. Saatiin sitten hieno IBA-lakki extra palkkiona. Matkalle mahtui vähän tekniikkaongelmiakin, ei minulle, mutta laji näytti nurjan puolen kaverille, jolla pyörä jäi tien päälle.

Honda Hermagorin aamuauringossa. Kello oli n. 0630, muut vielä nukkuivat.
Loppukesänä ajeltiin vielä Riikaan vaimon kanssa pitkälle viikonlopulle ja sen jälkeen aika onkin mennyt vahvasti perheen kanssa, töissä ja kotona pikku remonttihommissa. Hondaan tuli tälle kaudelle sen aika tasan 20000 km, eniten mitä minä olen kaudessa ajanut ikinä. Hyvä pyörä, ei vikoja.

Tässä nämä kuulumiset nyt tällä kertaa. Vähän tuli pitkää tavaraa ja montaa monessa, mutta kiitos kun jaksoit lukea!

Nyt talvi väliin ja uudet suunnitelmat kehiin. 
Moro!