Kuten aiemminkin olen sanonut. Tämä bloggaaminen ei ole minulle kovin tiivistä toimintaa. Joskus tosin tulee halu sanoa jotain kirjallisesti. Nyt lienee se olo vienyt voiton. Edellinen postaus on -19 toukokuulta, joten johan sitä voi "taas" julkaista.
Tuota -19 vuotta voi nyt tässä muistella hyvällä, koska olihan silloin ns. normaali aika eikä tauti jyllännyt pitkin palloa. Nyt on toisin. Todella toisin.
-19 vuonna käytiin reissussa ja ajeltiin taas kerran Via Balticaa alas. Slovenia oli se ensimmäinen varsinainen tavoite, mutta tottakai pysähdeltiin ennen sinne pääsyä. Liettuassa yövyttiin tienvarsi motellissa itämeren rannassa ja sieltä hieraistiin Ostravaan seuraavaksi illaksi. Ostrava oli kiva paikka vaikka sinällään sieltä ei yhdessä illassa mitään raporttia voi antaa, niin hyvä ruoka ja edullinen hintataso jäi mieleen. Ihan länsimainen meno siellä.Mariboriin päästiin ja sitten alkoi kova ukkosmyrsky. Sitä vähän huonompaa tuuria, koska meillä jäi suunnitellut paikat katsomatta. No toisaalta oltiin hyvä matka taitettu ja lepokin hyvän illallisen kera kelpasi meille oikein hyvin. Hyvän huilin jälkeen ajeltiin Itävaltaan ainaiseen Iselsbergerhofiin Seppiä moikkaamaan. Mukava oli taas tavata tuttuja ja nauttia todellisesta vieraanvaraisuudesta. Itävaltalaisista sanotaan, että he ovat töykeää väkeä, mutta tiedän toisin. Tosin olen kyllä joskus erehtynyt tilaamaan väärin Wienissä katu kioskista ja sain heti kuulla kunniani..:-)
Sitten saavuttiin pariksi yöksi Corsoon, Italiaan. Se sijaitsee lähellä Cortinaa ja tarjoaa mahtavat mestat alppi-motoristille. Pakko on mainostaa myös majapaikkaamme, joka oli putii
kki-hotellin lisäksi myös konditoria. Oli kyllä serviisit sellaiset, et
tä ei paremmasta väliä. Paikka on nimeltään Fiori Dolomites experience hotel. Ajeltiin pitkin poikin mahtavia alppipassoja, sitä vartenhan tänne oli tultu. Saatiin makeaa mahan täydeltä ja saatiin myös itsemme kaikkien alppiruuhkien rysään. Huonohko valmistautuminen toiseen ajopäivään aiheutti sen, että olimme keskellä pyöräkilpailun järjestelyjä. Voitte kuvitella mitä se on, kun n. 2000 fillarispedeä on ihan testoissaan sekoilemassa kapeilla teillä.. No kukaan ei jäänyt alle ja meillä hermo piti hyvin. Lomallahan me oltiin.
No jatkettiin Italiassa ja me kun tykkäämme nähdä ihan niitä paikallisia juttua niin nyt taas nähtiin. Matkasimme San Pietro D´ olbaan, pienen pieneen kylään ja siellä nautiskeltiin ihan muina suomalaisina paikallisesta rauhasta ja illalla kivasta kyläillallisesta. Kyllä nuo italot osaa nauttia toisistaan ja hyvästä sapuskasta. Aamulla lähdettiin kohti Sisteronia ja sieltä sitten ajeltiin Chamberryyn. Molemmat ovat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja. Kyllä tykättiin.
Sittemmin tönäistiin Gessulla Chamonixin kautta Le Chableen. Kyllä on Ranskakin kaunis maa. Mont Blanckin kylkeä pitkin ajeltiin tovi ja todetiin, että enemmän on enemmän. Komea oli tuo vuori.
Matka jatkui yöpymisten jälkeen Sveitsiin Gietroziin. Siellä oltiin oikein herranterttulassa taas kerran. Vähän kateellisena mietiskeltiin maisemia ja muutenkin olemisen keveyttä. Jätettiin prätkä hotellille ja mentiin vielä ylemmäs hiihtohissillä. Kätevää ja tasamaan suomalaiselle ihan kokemus tämäkin. Toisaalta, ei kai se niitten vika ole, että maisemat on kunnossa. Sveitsistä taas oli nähty parasta ja pompautettiin taas Ranskan puolelle Colmariin.
Colmar on se satukaupunki nro.1 kaiketi. Vaikka Cellet ja muut on nähty niin tämä on jo niin ihana, että pikkuisen alkaa tekemään pahaa. Ei sillä kiva paikka ja näkemisen arvoinen kyllä ehdottomasti tämäkin.
Taas ajeltiin eteenpäin ja matka oli jo vahvasti kohti pohjoista. Seuraava setti oli sitten Rudesheimissa, Saksassa. Jälleen kerran aivan hervottoman idyllinen Reinin varrella oleva viinikaupunki. Oli jopa vähän sellainen vanha hyvä rietas meininki osittain.
Minulle laulettiin jopa synttärionnittelut paikallisen trubaduurin toimesta illan jo hämärryttyä. Kivoja muistoja. Tästäkin tykättiin tosi paljon. Rudesheimistä ajeltiin sitten meille niin rakkaaseen Amsterdamiin ja siellä nautiskeltiin olostamme ja hyvästä illallisesta tutussa ravintolassa. Loput sitten tultiin kotia kohti ajellen. Maininta Kapellskär - Naantali reitille. Hyvä ja edullinen vaihtoehto Sto-Tku reitille.
No tässä todella lyhyesti -19 reissua. Sellaista se oli silloin, kun vielä pääsi peräpohjolastakin pois reissaamaan. Nyt oltiin maaliskuun - 20 jälkeen aivan uudessa tilanteessa globaalisti ja tietysti myös meilläkin. En ala tässä kommentoimaan mitään, koska THL hoitaa sen puolen. Tai alan sen verran, että ärsyttää nämä "minä" ihmiset, joilla kapasiteetti ei riitä ymmärtämään, että tämä homma voitetaan tai hävitään yhdessä. #itcanwait.
No 2020 reissu tehtiin loppukesästä. Lappeenrannan ystävien luona saatiin vihdoin yhteistä aikaa. Päästiimpä myös vihdoin kaveripariskunnan kanssa taas matkaan. Tästä voisi kirjoittaa oman tarinan, mutta itärajaa pitkin ajeltiin aina Inariin saakka ja poikettiin Norjassa Kirkkoniemessäkin. Korona varjosti kaikkea toimintaa, mutta oli kiva reissu ja varmaan tärkeintä oli päästä johonkin ja tavata meille tärkeitä ihmisiä. Oli muuten 10-vuotis juhlareissu yhdessä. Aika rientää.
Tässä nämä prätkäkuulumiset todella lyhyesti taas. Paljon on muutakin oikeasti tärkeää elämässä, mutta tämä blogi on tätä.
Gessu 1250 on pelannut hienosti, mittarissa on n. 35000 ja tuntuu, että laite on vasta pikkuhiljaa sisäänajettu. Hyvä, tehokas, monipuolinen. Vaikea keksiä mitään negatiivista.
Voi hyvin ja pidä huolta. Jaksaa pitää, tämäkin poikkeusaika loppuu joskus.
Jussi