Eurotouria, Rautapersettä, Kerhoretkeä ja vaikka mitä

Romania - Transfagarasan - Voi että..

No niin. Terve taas.
Olen ollut hämmästynyt blogini lukijoiden suuresta määrästä. Kiitos kaikille teille. Vähän harvaksi on muodostunut tämä mun bloggaaminen.

Kesäkuussa viimeksi päivitystä kirjoittelin ja sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa, mutta ei toki harrastuksen parissa. Nyt marraskuun ensimmäisenä päivänä huomaan parikin asiaa. Ensinnäkin kesä on kyllä todellakin ohi ja toiseksi kun taaksepäin katson, niin paljon tuli harrastettua tänä kesänä.

Kerhon kanssa www.konepyoraklubi.fi käytiin kerhoretkellä Narvassa, Virossa. Reissu oli hieno ja kaikki sujui ilman isompia kommeluksia. Eckerö Linellä mentiin ja etukäteen varattu aamiainen laivalla oli hyvä. Tässä muuten pikku vinkki, kun aamupala on varattu etukäteen pääsee laivalla suoraan ohi jonon syömään. Tallinnasta Narvaan on vähän reilu 200km ja tie ei mitään ihme elämyksiä tarjoa, toisaalta matka etenee hyvin ja tie on hyvässä kunnossa. Majoituttiin Narvassa Inger Hotellissa. Siellä kaikki oli vähän neuvostoliittoa, mutta ihan kohtuu toimivaa kuitenkin. Narva sinällään on kaksijakoinen paikka, osa on ihan vanhaa kommarikamaa ja osa, esimerkiksi jokiranta ja uudet kauppakeskukset ovat kyllä ihan viimeisen päälle. Jos nyt jonkun vinkin tähän, niin käykää Narvan yliopistotalolla, se on osa Tarton yliopistoa ja on rakennuksena näkemisen arvoinen sisältäkin. Siellä on myös viihtyisä kahvila Muna.

Honda todellakin RTG..

Heinäkuu koitti ja se oli meille taas se vuoden odotetuin aika. Eurotourin aika oli käsillä ja vihdoin päästäisiin koko talven ja alkukesän ajatuksissa pyörineen matkan kimppuun. Tällä kertaa suunta olisi Via Baltikan kautta kohti meille tuntematonta Balkania. Lähdimme kaveripariskunnan kanssa heinäkuun puolivälissä ja palasimme takaisin heinäkuun viimeisenä päivänä.

Ukraine Border, No photos!

Reitti kulki suunnitelman mukaisesti Virosta Kaunakseen yöksi. Seuraavaksi edesssä oli yöpyminen Puolassa Łęcznassa. Matka oli kulkenut ja säät hellineet tähän saakka. Tarkoitus oli vetää alkuun muutama ajopäivä ja näin myös tehtiin.

Jatkoimme matkaa kohti Ukrainaa, tämä olisikin sitten aivan uutta. Ukraina käy jollain tasolla sotaa Venäjää vastaan ja maa on muutenkin melko kaksiajakautuneessa tilassa. Krimikin meni ja niin edelleen.
Meistä kukaan ei aiemmin ollut käynyt Ukrainassa ja mitään odotuksia ei juuri ollut suuntaan eikä toiseen. Sen kyllä huomasi, että ei ole Schengenistä kuultu, kun rajalle saavuttiin. Toisaalta maassa maan tavalla tai maasta pois. Eli, kun rajavirkailijat tekivät työtänsä ja me vain hymyiltiin kuin hangon keksit, niin johan homma eteni. Olisikohan mennyt vajaa pari tuntia koko hommassa ja sitten todettiin, että jumakekka, me ollaan nyt Ukrainassa. Pakko todeta, että kaikki paperit kyllä tsekattiin tarkasti ja jopa pyörät katselmoivat kuin asiantuntijat konsanaan.
Ukrainassa ei viisumia tarvita, mutta muuten on papereiden syytä olla lintassa.

Tavoite oli ajella Ivano-Frankivsk:n yöksi. Matkaa tulisi n. 500km yhteensä, mutta olimmehan jo rajan paremmalla puolella. Aika nopeasti selvisi, että teiden kunto on paikoitellen erittäin heikko ja välillä tuntui, että tie puuttuu kokonaan. Toinen asia mikä huomattiin parin ensimmäisen tunnin ajon jälkeen oli se, että täällä nähtiin ainakin viisi kolaria ihan heti. Ainakin kaksi niistä oli vaatinut myös uhreja. Tähän en ole aikaisemmin törmännyt, siis siihen, että koko ajan soi, niin tuntui vähän orvolta olla siellä prätkällä seassa. Kuviakin on, mutta katson, ettei sellaisia kuulu julkaista. No muuten homma eteni ihan hyvin ja kokemus oli uusi monella eri tavalla. Esimerkiksi tankkaaminen. Asemalla oli ainakin kuusi erilaista ja väristä pistoolia, ja kaikissa jotain kyrillisiä merkkejä, joista kukaan meistä ei tajua mitään. Kun vielä bensapoikakin hymyilee ja vastailee sujuvasti Ukrainaksi, niin sai olla tarkkana mitä tankataan. Sanat "euromotor" avasivat sitten lukon ja saimme lyijytöntä jotain bensaa, oktaaneista ei mitään hajua, mutta Honda ja kaverin uuden karhea tonni-Strommi ainakin toimivat vielä. Tunne oli mahtava ja moottoripyöräily osoitti jälleen kerran mahtavuutensa.

Hondan hälytin tilttasi, mutta köytettiin sitten Suizaan kiinni..

Pääsimme lopulta perille, kun ensin etsittiin hotellia muutaman hetken. Katuosoite ei vienyt perille, eikä gepsi-koordinaatitkaan vieneen sinne minne piti. No Hotel Black Castle löytyi lopulta. Tästä sen verran, että paikka on kyllä ihan käymisen arvoinen. Kivilinna todella siisteine huoneineen, wifeineen  ja ravintoloineen on tosi jees. Paikassa on myös hieno prätkäaiheinen pubi ja muuta rekvisiittaa ja sellaista tyylikästä vanhan ajan henkeä. Kahden hengen siisti ilmastoitu huone aamiaisella maksoi huimat 15,10€..

Multa loppui virta hälyttimen kaukosäätimestä, jo näin alkumatkasta. No Abuksen kaapelilla kiinni kaverin Strommiin, jossa hälyt toimi.

Syytä sääliä renkaita, Ukrainassa ei paljon Autoliiton Plus-jäsenyys lohduta..

Aamu koitti Ukrainassa ja matkan oli aika jatkua. Lähdimme liikkeelle aikaisin, se on mielestäni ainoa järkevä tapa matkat silloin, kun ollaan keskellä kuuminta kesää. Siinä kohtaa, kun hiki alkaa pukata oikein huolella niin ollaan ajettu jo pitkälle. Jaksaa sitten illan aikana vähän katsella ympärilleen ja tankata taas seuraavaa päivää varten. 

Tavoitteena Romania ja Transsylvanian Sighišoara. Oltiin siis taas todella jännän äärellä. Tekemäni reititys osoittautui melko haastavaksi. Jossain vaiheessa ennen Romaniaa olimme todella syvällä Ukrainan maaseudulla. Tie muuttui ensin rikkinäiseksi ja sen jälkeen se vain loppui. Jäljelle jäi kaksi uraa ja molemmat t o d e l l a heikossa kunnossa. Tätä jatkui n. 30 kilometriä. Pakko oli mennä eteenpäin, koska paluu takaisin ei ollut vaihtoehto ja toisaalta, mikäs tässä kunhan renkaat kestävät. Ja kestiväthän ne. Perille päästiin ja Romanian raja oli helppo homma, kun ensin oltiin päästy Ukrainan rajaviranomaisista eroon. Pakko mainita, että Ukrainan rajaviranomaiset voittaisivat mitkä tahansa missikisat ulkonäkönsä puolesta, tämä ihan ilman seksisimiä. Vain satunnaisen tarkkailijan havaintona.. 

Ukarine border, Romaniaan menossa.

Sighisoaran hotelli oli jotakuin hukassa.. Ei ollut siellä, missä piti. Ei ollut koordinaatissa. Ei lontoota haastavia ihmisiä missään.. Meinas tulla hiki jo, mutta sitten huoltoasemalta saatiin varmaa tietoa missä meidän majoitus on ja tieto osoittautui oikeaksi. Olimme noin kaksi kilometriä väärässä paikassa, mutta Romanialaisessa vilkkaassa kaupungissa meinasi olla haasteellista.. Hotelli Korona oli aivan erinomainen ja lopulta tunsimme suurta tyydytystä ja onnea, kun hyvä ruoka oli juomineen nokan alla. Seikkailemaan oli lähdetty ja nyt sitten seikkaillaan.

Kukkuu. Transfagarasan.

Aamu koitti ja jatkoimme matkaa Targu Jiu nimiseen mestaan. Tälle välille olin suunnitellut yhden pätkän, jonka todella halusin nähdä ja ajaa. Transfagarasan mutkineen oli kummitellut mielessäni jo vuosia ja nyt se sitten nähtäisiin. Ja olihan se makea pätkä, aika pitkä oikeastaan kokonaisuudessaan. Varmasti n. 70km kaikkine kurveineen ja nousuineen ja laskuineen. Tietysti ne varsinaiset herkkukurvit nyt ei ole kuin vartin veto. Kaunista ja mieleenpainuvaa. Kannatti mennä, menisin uudestaan. Hotellille päästiin illan suussa ja paikka oli pieni ja edullinen tienvarsimesta. Kaikki hyvin, ilmastointi toimi ja palvelu pelasi. Pääsimme lepäämään ajoissa, matkaa oli tehty jo monta päivää joka päivä. Tarkoitus olikin kyllä ajaa reippaasti päivittäin ja vähän myös mitata omaa jaksamista ja tekemistä. Samalla kuitenkin ajaa hienoja reittejä ja olla missaamatta mitään kovin oleellista reitin varrelta.

Serbiaa

Aamu koitti jo monetta kertaa ja anivarhain nokka kohti Serbiaa. Yöpaikka olisi Bosnia-Herzegovinan puolella Bijeljinassa. Tai siis ei olisi, ainakaan suunniteltu. Ajelimme Serbian rajalle ja sitten super kauniita maisemia pitkin Serbiaa. Bensa oli halpaa ja sää jälleen kerran heti aamusta aivan mielettömän kaunis. Saavuimme noin neljän aikaan iltapäivällä B&H:n rajalle ja tylyhkön palvelun jälkeen meidät päästettiin eteenpäin. Ajelimme alueella, jossa sisällisota oli ollut voimissaan. Muutamia taloja vielä näkyi, joissa seinät olivat luodinreikiä täynnä. Muuten alue oli kauniisti korjattu ja elämä on taas voimissaan. Sota on täyttä paskaa kaikille osapuolille ja erityisesti siviileille. No pääsimme hotellin pihaan ja aika nopeasti kävi ilmi, ettei meidän booking.com:n kautta tehtyä varausta noin niinkuin ihan oikeasti olisikaan. Hotellin aulassa istui kaksi setämiestä vetämässä norttia ja tovin siinä toisiamme tuijotettiin. Lyhyesti pitkä juttu. Saatiin vastapäisestä hotellista majoitus samaan hintaan ja olimme kokemusta rikkaampia. Hotellin entreessä oli mm. metallinilmaisinportti toivottamassa vieraat tervetulleeksi. Ei ole ihan korkeimmillaan tuo luottamus vielä Serbian ja B&H:n välillä. Valitettavasti.

Aamiainen jätettiin syömättä hotellissa, enemmän olin tyytyväinen, että päästiin eteenpäin. Ei ollut hyvä kokemus. Lähdimme siis todella aikaisin ja söimme aamiaista matkan varrella. Sää suosi ja pyörät pelasivat edelleen ilman yhtään vikaa. Mikäs tässä, nautitaan!

Matkasimme läpi Kroatian suoraan Sloveniaan Škocjaniin. Reitti kulki Kroatian sisämaita pitkin ja oli kaikin puolin mukavaa ajettavaa. Slovenia, kun alkoi lähestyä niin maisemat vain paranivat. Fiilis aivan tapissa taas ja etukäteen varattuun perheomisteiseen motoristiystävälliseen Marincic Inn:n saavuttiin ajoissa kahden jälkeen iltapäivällä. Paikka on pieni ja omistaja pitää paikkaa jo neljännessä polvessa. Mielettömän ystävällistä, siistiä ja edullista. Iltaa vietettiin kävelemällä pitkin poikin pikkukylää ja lopulta syötiin loistava illallinen ulkoterassilla. Aivan mahtava mesta! Suositus.

Pyörät pesty Kärntenissä, Hermagorissa

Maistui olut..

Reissu oli edennyt hienosti ja olimme taas kerran alppien juurella. Mietinnässä oli, että minne mennään ja mitä halutaan nähdä. Päädyimme ajamaan Itävaltaan ja varasimme sieltä Kärntenin alueelta 1,6km korkeudelta moto-hotellin nimeltään Panorama Hotel. Tämä oli puolihoidolla vähän sitten arvokkaampi valinta, mutta se tehtiin tahallaan. Palvelu oli mahtavaa, pyörille huoltopaikka ja autotalli säilytystä varten. Pesurit ja pesuaineet. ( kyllä pesimme pyörät n. 5k km ajon jälkeen), mahtava päiväreitti saatiin suoraan naviin, kun isäntä halusi reitin suoraan sinne heittää. Samoin ruokapuoli oli aivan överiä. Siis todella huippuluokkaa ja ne maisemat. Menkää sinne, siellä on motoristin hyvä olla. Mahtava paikka, mahtavat reitit ja kaikki muutenkin ihan viimeisen päälle. Täällä oltiin sitten pari yötä ja lepäiltiin myös, vaikka toki päivällä piti ajolla käydä..:)

Päiväreissulta Kärtenissä, AUT

Seuraavaksi suuntasimme Moselin laaksoon ja varasimme sieltä myös pari yötä suositellusta moto-hotellista. Post Hotel, jossa pyörät olivat hienosti puulattialla yötä. Mahtava mesta tämäkin. Siellä käytiin jokiristeilyllä ja nautiskeltiin Riesling-viinejä. Ei voi valittaa, tuntui kyllä ihan lomalta. Käytiin myös ajelemassa viinilaaksoissa ja pakko sanoa, että vuorifriikkinä nekin olivat kyllä ihan tosi makeita pätkiä.

Oli aika suunnata pohjoiseen, kotia kohti. Mainittavan arvoinen asia matkan varrella oli hotelli Hampurin alueella, nimeltään Alt Lohbrügger Hof. Vanhan ajan germaanien hotelli, jossa kaikki oli paikallaan. Kannattaa ottaa lepopaikaksi, jos sattuu hyvä tarjous kohdalleen. Meille sattui. Muuten loppupätkässä ei mitään ihmeitä ollut. Ruotsissa oltiin Ljungbyssä keskellä kylää hotelli Terrazzassa. Hoh hoijaa, eipä siitä sen enempää. Kaikki pelasi, mutta ajatus oli takaisin kotihommissa ja niimpä tulimme sitten Viikkarin porauslautalla kotiin. 

Loppu hyvin kaikki hyvin. Matkaa tuli sen karvan vaille seitsemän tuhatta kilsaa ja yhteensä 14 valtion mailla ajeltiin. Aika setti vaikka itse sanonkin. Mahtava reissu, kertakaikkiaan.

Muuten sitten, viikko tämän jälkeen hieraistiin parin tutun kanssa yksi rautaperse vielä. Saatiin sitten hieno IBA-lakki extra palkkiona. Matkalle mahtui vähän tekniikkaongelmiakin, ei minulle, mutta laji näytti nurjan puolen kaverille, jolla pyörä jäi tien päälle.

Honda Hermagorin aamuauringossa. Kello oli n. 0630, muut vielä nukkuivat.

Loppukesänä ajeltiin vielä Riikaan vaimon kanssa pitkälle viikonlopulle ja sen jälkeen aika onkin mennyt vahvasti perheen kanssa, töissä ja kotona pikku remonttihommissa. Hondaan tuli tälle kaudelle sen aika tasan 20000 km, eniten mitä minä olen kaudessa ajanut ikinä. Hyvä pyörä, ei vikoja.

Tässä nämä kuulumiset nyt tällä kertaa. Vähän tuli pitkää tavaraa ja montaa monessa, mutta kiitos kun jaksoit lukea!

Nyt talvi väliin ja uudet suunnitelmat kehiin. 

Moro!

Kausi auki koulutuksen kautta

IBAF Superviikonloppu Konepyöräklubilla

Ruosteenpoistoa, Kouluttajakoulutusta, Rautaperseajoa ja taas lisää... Kausi avattu melko aktiivisesti..

Hep. Ja pahoittelut radiohiljaisuudesta. On niin tätä päivää sanoa, että on kiirettä pitänyt. En nyt tässä sen ikuisen kiireen taakse mene, mutta enpä ole jaksanut kirjoitella aiemmin, kun ei ole siltä tuntunut.

No kuten aiemmin sanoin maaliskuussa. Kaikkea oli tulossa toukokuussa ja niin myös tuli. Ihan mahtavaa ja motoristille todellista vierihoitoa pitkän talven jälkeen.

Nössötappi tuli vastaan, Pirelli rajoilla..:-)

Toukokuun alussa otin siis osaa SMOK:n kouluttaja koulutukseen Joutsassa. Silloin, kun on kaikki tähdet kohdallaan niin luonaa kaikki, nyt oli. Sää oli mitä mahtavin koko koulutuksen ajan, ehkä vähän liiankin sillä nahka paloi ja huolella. Koulutusta oli helatorstaista lauantaihin saakka ja kerrankin kouluttajat olivat oikeasti ensinnäkin hyviä kouluttajia mutta myös todella taitavia kuljettajia. Omat taidot joutuivat äärirajoille ja oppiakin tuli paljon. Mutta ennen kaikkea oli aivan älyttömän hauskaa ja hienoa päästä viemään itseään ja omaa pyörää aivan omille äärirajoille. Siis niin siistii, vai miten se nykynuoriso tämän nyt sitten ilmaisisi. Hyviä tuttavuuksia syntyi ja omat kouluttajataidot saivat todellakin aivan uutta pontta. Todella hienoa toimintaa harrastuksen parissa, suosittelen SMOK:n toimintaan osallistumista kaikin puolin.

Honda kävi 24tkm huollossa Bike Worldissä Tampereella ja kerrankin olen tyytyväinen saamaani palveluun. Hyvä niin.

Sitten olikin vuorossa hymyilevän motoristin kevätpäivä Mäntsälässä ja sinnehän piti tottakai lähteä Konepyöräklubin yhteislähdöllä. No ei meitä ollut kuin sen kahdeksan pyörää, mutta yhdessä mentiin ja perille löydettiin. Paikalla oli saamieni tietojen mukaan n. 800 pyörää ja ihan hyvä fiilis. Vähän meinasi vesisade haitata, mutta sateen sattuessa sateessa vai miten se nyt taas menikään? No me kun olemme nälkäistä porukkaa niin päätimme skipata varsinaisen ryhmäajelun ja suunnata Forssaan lounaalle. Hyvä päätös Autokeitaan lounas on aina hintansa väärtti. Tosin vettä tuli kokomatkan sillä lailla riittävästi, että koko ajan nauratti.. Ei siinä mitään hyvä ryhmä ja hyvä ruoka, kaikilla positiivinen asenne. Se riittää yleensä kaikessa todella pitkälle.

Sitten koittikin se paljon odotettu IBAF:n superviikonloppu. Itseni koen täysin noviisiksi näissä rautaperseajoissa. Viimekesän ensimmäisen ajon jälkeen jäi kuitenkin erittäin hyvä fiilis ja kasvava himo ajaa näitä lisää. No nyt oli sovittu, että Konepyöräklubin kokenut porukka vetää IBAF superviikonlopun aikana SS1000Finland ajon. Tähän siis olin itsekin sitoutunut ja malttamattomana odotin pääsyä tienpäälle. Ajo oli suunniteltu aloitettavaksi Turusta ja päätös olisi Porissa Konepyöräklubin kerhotalolla. Näin tehtiin. Itse olin varannut jo hyvissä ajoin majoituksen edelliselle päivälle Turusta. Laiva Hostel
Borea toimi tässä tarkoituksessa varsin mainiosti, eikä maltillinen 36€ hinta aamiaisineen haitannut yhtään.

Moro

Antaa soittaa sitte..

Aamu koitti ja siirryimme Koulukadun ABC:lle aloitustankkausta varten. Voi prkl.. Ajosuorituksen todistajalomake.. Se tyhjä tunne, kun tunnet itsesi noin tikkuaskin kokoiseksi.. nyt tuli munattua kunnolla, siellähän ne työpöydällä työpaikalla.. Voi nyt perkl.. Muilla osallistujilla ei ollut tyhijä lomakkeita mukanaan yhtään. Mietin, että tässä sitä noviisi harrastaa.. No S-Market oli auki ja kävelin sisään manaten omaa tyhjäpäisyyttäni. Paikallisen S-Marketin myymäläpäällikköhän se varsinainen pelimies oli. Kuultuaan mistä on kysymys painelimme niiltä jaloilta takahuoneeseen ja IBA Finlandin sivuilta tulostamaan tarvittavat dokumentit. Toivottipa nuoriherra vielä onnea matkaan. Loistavaa asiakaspalvelua ja terveiset sinne Turun Koulukadulle, jos tätä kautta sattuu menemään perille!
Ajo itsessään oli vaativa, ainakin minulle. Normi SS1000 mutta siihen päälle nuo Finlandin säännöt.. Tutustu lisää http://www.ibafinland.fi/instructions/189-erityisohje-ss-1000-finland

Olavinlinna

No kaikkea sitä tulee luvattua ja toisaalta voin rehellisesti sanoa, että nautin ihan joka kilometristä. Kertakaikkiaan hienoa hommaa. Jotenkin olen omimillani kainuun korpitaipaleilla, o poka kommeeta sanois porilainen. Tuli siis käytyä vaikka ja missä mutta mm. Dorkadianmäellä, Savonlinnassa, Taivalkoskella ja Vaasassa. Ajotarkastus ei ole tätä kirjoittaessa valmiina, mutta vahva käsitys ajon suorittamisesta on. ( ehkä )

Yyteri ja Securrider 2016

Sitten koittikin jo toukokuun viimeinen viikonloppu. Olin siis ottanut vetovastuulle tämän vuotisen työporukan yhteisajon suunnitelun ja toteutuksen. Securrider on tuo konklaavi nimeltään, eikä siinä mitään. Olin omasta mielestäni valmistellut herrasväelle hyvän viikonlopun teemalla turvallinen moottoripyöräily.
Lyhyesti. Päätin, että annan omaa tuoretta osaamistani kouluttajana ruosteenpoiston yhteydessä, ja mikäs sen hienompaa, kuin että saimme myös Konepyöräklubilta kolme kokenutta kouluttajaa

Tsekkaa Lauha.fi

avustamaan. Aivan mahtavaa. Paikaksi olin valinnut Pesämäen moottoriradan Honkajoelta. Valinta osui niin nappiin, kuin mahdollista. Todella hyvä mesta niin rasti- kuin ratakoulutukseen. Päivän jälkeen ainakin suusanallinen palaute oli ylitsepursuavan positiivista. Toivottavasti jotain työkaluja turvallisempaan ajamiseen jäi joka ukolle sinne arkeen. Yöksi olin varannut meille Lauha.fi:stä metsämökki majoituksen saunoineen, tästä nyt ei sen enempää, mutta todella hyvä palvelu ja siisti mesta! Lauantaina koitti maantieajon koulutus ja siirtymä eri mutkapätkien ja lounaan kautta Kylpylähotelli Yyteriin.

Mää rentoru nyte

Päivä oli sujunut hienosti, mutta kiistatta sen kruunasi kauniit yyterin dyynit ja ennen kaikkea uskomattoman lämmin +23 sää. Hikeä pukkasi rannalla vaikka yritimme kylmällä oluella oloamme helpottaa.
Illan kruunasi matka Porin keskustaan ja Ravintola Kirjakaupan bändin huuto " tämä on Securriderille" ja sen jälkeen loistava veto Born to be wildistä. Kiitos vielä.

Toisin sanoen Honda on saanut sen 6000km tähän alkukauteen ja lisää lienee tulossa.

On tämä hieno harrastus ja talven jälkeen on kiva toteuttaa itseään.
Tässä siis vain pintaraapaisu. Tässä on välissä on vedetty mm Nicemoton koulutus yhdessä kerhon muiden kouluttajien kanssa ja sekin oli todella positiivinen reissu. Siitä joskus myöhemmin, ehkä.

Kiitos kun jaksoit lukea.

Palataan taas ja kumipuoli alaspäin!

Talvi on vihdoin selätetty! On maaliskuu. Vesi tippuu räystäistä ja linnutkin ovat alkaneet laulaa. Motoristin sydän sykkii kiivaammin ja odottaa kärsimättömästi teiden sulamista. Tämä on hienoa aikaa.

Tää voi tulla kalliiksi

Espargaron Moto-GP pyörä

Oma talvi päättyy aina jo mp-messuille, missä tänäkin vuonna tuli poikettua. Pääkopassani tässä kohtaa totean aina, että nyt on se suurin tuuba talvesta voitettu. On hienoa, että Suomen kokoisessa pienessä maassa järjestetään noin ylimitoitetut alan messut markkinoihin nähden. Suosikit tämän vuoden messuilta itselle ovat Triumph Thruxton 1200 ja uusi Hondan Africa Twin. Ihan erilaisia keskenään, mutta molemmat ovat todella hienoja laitteita. Samoin ikuinen kuume isoon KTM:n Adv-pyörään voi edelleen hyvin kuten myös uuden GSA:n taudin kuva on ihan kohdillaan. Toisaalta myös ikuinen Ducati-himo voi hyvin, kuten myös hinku omistaa oma Moto-Guzzi on voimissaan. Toisin sanoen lääkitys varmaan pitäisi tarkastaa..No uutta pyörää ei nyt hankita, mutta uusi Rukan takki tarttui mukaan, muuten messuista selvittiin ilman isompia mustelmia.

Uusi Afrikkalainen..:-)

Talvi on minulle tuskaa. En todellakaan ole se dude joka on innoissaan, kun lunta sataa ja pääsee hiihtämään ja kolaamaan pihaa. Minulla on joku perus set-up geeneissä vähän lämpimämpään todennäköisesti. Parasta talvessa on sen loppuminen ja sillä hyvä. Jos nyt yhden asian talvesta nostan positiivisen puolelle on se, että silloin on hyvää aikaa suunnitella uusia moottoripyörällä tehtäviä retkiä. Mikäs sen parempaa, kuin pitkän työviikon jälkeen ottaa lasi punkkua ja tehdä suunnitelmaa. Siinä aika kuluu hienosti, kun karttakirjoja selailet ja muistelet vanhoja prätkäreissuja. Mennäänpä tähän aiheeseen vähän syvemmin.

Väännäppä itsesi siihen modeen, että sinulla on kaksi viikkoa aikaa kesälle ja haluat lähteä prätkällä puolison kanssa kokemaan uutta.

Aikaisempina vuosina olemme ajelleet siellä täällä pitkin poikin eurooppaa, joskus jopa kireämmälläkin aikataululla. Jälkikasvu kotosalla velvoittaa.. On menty ruotsin läpi eurooppaan, risteilty Finnlinesillä itämeren yli ja pari kertaa on myös lähetetty pärrä rekalla Italiaan ja lennetty perässä.
No nyt tänä talvena se kuningasidea syttyi päässäni. Jotain uutta on harrastukseen haettava. Viime kesäinen kokemus ViaBalticasta oli kaiken kaikkiaan paljon positiivisempi, kuin mitä useimmat kaverit olivat antaneet ymmärtää.
Niinpä siis viiapaltikaa hyödyntäen voitaisiinkin suhata Valko-Venäjän ja Ukrainan kautta Romaniaan. Sieltä tuupataan etelään ja Kroatian Dubrobnikin kautta alpeille. Tästä tulisi kyllä jännää.

Paljon on näkemättä ja kokematta varsinkin noita itä-euroopan valtioita. Sen verran ovat valtioiden päämiehet muljanneet, että meikäläisen alakoulun kartasto ei enää juurikaan pidä paikkaansa.
Seuraavaksi pitää laittaa viisumihakemukset transit-visasta menemään Belaruksen konttoriin Hesaan ja tsekkailtava muutenkin tarkemmin noita reittejä. Jotain uutta ja jännää siis tulossa. Laskeskelin, että n. 6000tkm tulisi reissua ja aikaa on sen kaksi viikkoa, kuten ennenkin. Kiitos siitä tukijoukoille kotomaassa.

No tärkeintä, on se että on unelmia ja tavoitteita. Nyt on vasta maaliskuu ja reitit sun muut ovat alustavasti valmiina. Kesään tulee kuulumaan paljon muutakin moottoripyörällä toteutettavaa. Lupauduin järkkäämään tämän vuoden firman Securrider-ajot, toukokuussa pitäisi päästä ajamaan super viikonlopun aikana rautaperseajo ja vieläpä toukokuussa SMOK:n pitäisi kouluttaa minua mp-kouluttajaksi. Paljon mukavaa ja haasteellista on siis tulossa harrastukseen liittyen. Kesäkuussa päästään ottamaan kesän -16 ensimakua ulkomaista, kun Konepyöräklubin kanssa tehdään kerhoretki Viron Narvaan. Saattaapa olla, että poiketaan myös Neuvostoliitossa. Se kun on aivan siinä joen toisella puolella.

Kausi alkaa ihan kohta. Koitetaan malttaa ja muistetaan, että ne autoilijat eivät näe talven jälkeen motoristeja!

Muista hoitaa oma ruosteenpoistosi huolella. Jos et tiedä mitä se tarkoittaa niin laita viestiä tai tutustu asiaan netissä

Stelvio, ITA. Sinne ehkä taas tänä kesänä.
Honda VFR1200X Crosstourer RTG
#motolife, #naturelovers, #honda, #moottoripyörä, #vfr1200x, #matkailu, #visitfinland, #visitpori, #ekoteko, #mp-mies, #teamcampari, #matkalla, #moottoripyöräily

. Mm. Konepyöräklubilla me järjestämme ko. tapahtuman.
Turvallisuus ennen kaikkea!

Stay tuned.

Securrider  2015- teemana talvisota ja moottoripyöräily

Jo vuosia olemme yrittäneet ja onnistuneet kokoontumaan työporukan kanssa ajamaan kerran vuodessa yhteinen ajo prätkillä. 2014 vuonna kävimme viettämässä viikonlopun tutustuen Viron maisemiin ja tukikohtana silloin oli Pärnu ja Aleksandri Pub. Silloin poikettiin mm. Viljandissa ja nautiskeltiin Pärnuun kauneudesta. No siitä nyt ei pitänyt sen enempää tähän kirjoitella, ehkä joskus toisten lisää siitä.

Tällä kertaa matkamme suuntautui itään ja kaakon kulmalle ja muistelemaan, mitä kaikkea Suomen itsenäisyys onkaan vaatinut aikaisemmilta sukupolvilta. Toisin sanoen joka vuosi joku meistä saa tehtäväkseen huolehtia matkan järjestelyistä ja jonkinlaisen teeman ympärillä pyörimisestä. Suunnitelma, jonka kollega oli laatinut alkaisi tutustumisella Kuhmon talvisotamuseoon ja sitten majoituksella Kalevala hotelliin. Seuraavana päivänä olisi tiedossa siirtyminen ensin aivan itään ja Venäjän rajaan tutustumisen jälkeen Raatteentielle ja sieltä yöksi lauttayhteyksien kautta yli Manamasalon Oulunjärven kupeeseen.

Työkaverini pohjoisesta oli ottanut tämän haasteen vastaan ansiokkaasti ja olin, kuten muutkin osallistujat täysin hänen armoillaan. Sovittu oli, että teema on talvisota ja tutustuisimme teemaan syvällisesti ja samalla tarkoituksena olisi ajaa tuhti annos moottoripyörällä.

Startti koitti perjantai aamuna, minulla jo kukonlaulun aikaan, koska tavoitteena oli tavata yhdessä alkuiltapäivästä Kuhmossa. Aika nopealla matikalla Porista Kuhmoon on sen reilut kuutisen sataa kilometriä matkaa ja aikaakin tuohon siirtymään menisi väkisinkin hyvän aikaa. Teimme treffit Tampereen kylkeen muutaman samasta suunnasta tulevan työkaverin kanssa aamu kahdeksaksi ja niinpä Tampereella ekat tankkaukset perjantai aamuna kasilta ja nopeat kuulumisten vaihtamiset pystykaffeen äärellä. Ja matkaan.

Matka Kuhmoon sujui suhteellisen hyvin ilman kommeluksia. Tosin itse aiheutin itselleni yhden kunnon stiplun, tai pitäiskö nyt sitten teeman mukaisesti sanoa ryssimisen. Olin nimittäin sopinut tuttuni kanssa ( joka myy prätkiä, mönkkäreitä ym. ja tarvikkeita, kiitos Veke.) uuden kypärän ostamisesta ja sovittu oli, että vaihdan uuteen pottaan lennosta, kun Jämsä ohitetaan. No minäpä itsevarmana en semmoisia naviin valmiiksi laita vaan luotin siihen, että muistan kyllä mistä kohtaa Jämsän Huolto-Kaksikolle käännytään. No en todellakaan muistanut. Neljän pyörän letkan pysäytin vähän Jämsän jälkeen ja kerroin palaavani vaihtamaan kypärää, että menkää te vaan. Nähdään sitten myöhemmin tankkauspaikalla. No, pitkä juttu lyhyesti. Tuttuni oli järkännyt kaikki valmiiksi ja niin uskollinen Araini vaihtui uuteen Schuberthiin. Uusi kypärä päässäni painoin menemään ja lopulta tapasin porukat sovitussa paikassa. Huoh, muut oli pitäneet hyvän tauon ja olivat virkeinä jatkamaan. Minä "kypärämies" tankkasin Hondan ja totesin, että joo joo mennään vaan saman tien.

Kuhmoon saavuttiin ilman sen isompia säätöjä. Yksi mp-poliisi nosti meille matkan aikana etusormeaan moottoritellä, mahtoiko morjestaa? Saavuimme kuitenkin ihan aikataulussa Kuhmoon ja iloisen jälleennäkemisen jälkeen tutustuimme pieneen mutta ihan kaikin puolin vaikuttavaan talvisotamuseoon. Jotenkin sitä vaan hiljenee, kun hetken asiaa autenttisessa ympäristössä ajattelee. No lisää olisi tulossa.
Hotelli Kalevala oli varsin miellyttävä, tosin asiakkaita meidän lisäksi ei paljoa ollut, mutta nautiskelimme illasta virvokkeiden kanssa ja juttua riitti. Päivä oli ollut pitkä ja peti kutsui jo aikaisin.

Aamupalalla todettiin, että fiilikset ovat hienot ja matka saattaisi jatkua. Hotelli jäi taakse ja ajo alkoi. Itselleni oli aivan mahtavaa ajaa omassa kotimaassa aivan uusia teitä ja katsella ympärilleni. Alkutankkausten jälkeen pääsimme todella matkaan ja koko ajan parani. Määränpäänä olisi Raatteentie, mutta matkalle mahtuisi paljon ennen perillepääsyä ja paljon myös sen jälkeen. Mikä parasta säät suosi edelleen.

Ajo sujui kahdeksan pyörän letkassamme kaikin puolin hienosti ja tosiaan ne kelit suosi. Yhtään ei ollut satanut koko reissun aikana! Läksimme ensin käymään matkajuhtamme johdolla Venäjän raja-asemalla. Tämä vain siksi, että minäkin näkisin, että miltä se Neuvostoliitto oikein näyttää. No raja-asemalle päästiin ja eipä tuo hääviltä näyttänyt rajan tuolla puolen. Neuvostoliiton näkeminen riitti ja suuntasimme Raatteentielle. Ajo oli todellista korpimaisemaa ja pakko myöntää, että en muista milloin olisin nauttinut niin paljon moottoripyöräilystä. Menin jonkin tason transsiin ja nautin vain. Ympärillä ei ollut muuta kuin kumpuilevaa korpimaisemaa ja hyvälaatuista tietä lähes loputtomiin. Honda veti menemään ja kuskikin oli tikisssä, pelkkää nautintoa. Tämä oli aivan mahtavaa. Tästä tässä on kyse.

Mitä nyt! Perkele! Reaktiojarrua pukkaa ja ajatukset tulivat nanosekunnissa takaisin maanpinnalle. Poron perkele keskeytti haaveiluni ja euforiani. Prkl. Mihinkään ei osunut ja eikä välttämättä ollut todellisuudessa edes kovin lähelläkään, mutta happea sai taas kiivaasti. Tämäkin on osa moottoripyöräilyä ja se siitä. Matka jatkui ja pääsimme perille Raatteentielle. Tätä olin odottanut kovasti. En erityisesti ole minkään tason "sotahullu" mutta olen aika isänmaallinen. Olen kiinnostunut siitä mitä oikein tapahtui ja miten ihmeessä me selvisimme siitä kaikesta kauheudesta. Saavuimme siis Raattenportille,  minne on rakennettu hieno näyttely siitä mistä kaikesta siellä oli kyse.

Näyttely Raatteenportilla on kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen ehdottomasti. Paikat on tiptop ja ovat siellä rakentaneet muutaman simulointipisteen eri asioista. Muun muassa pääsin kokeilemaan miten kylmältä ase tuntui paljaalle kädelle niissä olosuhteissa. Voin kertoa, että kylmältä. Ei vähä mitään. Kun olimme yhdessä käyneet koko näyttelyn läpi, niin vetäjämme otti porukat kasaan huoneessa, missä oli seinät täynnä vanhoja sodanaikaisia lehtijuttuja kertoen siitä mitä oli tapahtunut. Kollega alkoi vakavana kertoa tarinaa siitä, miten hänen omat isovanhemmat ovat joutuneet lähtemään pois kotoaan juurikin näiltä seuduilta. Ja miten kaiken kovalla työllä tehdyn hylkääminen on vaikuttanut kaikkeen. Ja vielä lisäksi miten he ovat vielä kerran palattuaan joutuneet uudelleen jättämään kaiken, siis aivan kaiken.

Monet tarinat ja kirjat noilta ajoilta kertovat niin sanotusta poltetun maan taktiikasta. Tästä oli heilläkin ollut kyse. Ei pelkästään kaiken oman ja itse rakennetun hylkäämisestä taakse. Vaan myös sen itse tehdyn polttamisesta, ettei vihollinen pääse hyödyntämään taloja ja tiloja. Jäin tätä ajattelemaan aika pitkäksi aikaa.. Itsenäisyyden hinta on ollut kova monella eri tavalla. Tämän jälkeen kävimme vielä katsomassa talvisodan monumenttiä. Metsäaukealle on asetelty karun kauniilla tavalla muistomerkki Raatteentien taisteluissa kaatuneille. Minulle se oli koskettava hetki ja kokemus. Lainaus Raatteen portin www sivuilta: " Talvisodan monumentin keskellä on muistomerkki "Avara syli ", jossa on 105 vaskikelloa, yksi jokaista talvisodan päivää kohti. Kellot soivat kun tuuli käy. Talvisodan monumentti on kolmen hehtaarin alueella ja siihen kuuluu noin 17 000 isoa kivenlohkaretta. Kivet visualisoivat sodan uhrien määrää ja kärsimystä. #

Omalta osalta sotaa oli nyt nähty tarpeeksi. Tunsin nuo taistelut historiankirjojen kautta aiemminkin, mutta tämä oli ollut avartava kokemus. Jäljelle jää syvä kiitollisuus heille, jotka ovat tämän hyvinvointivaltion perustan taanneet aikanaan. Suurella hinnalla.

Takaisin moottoripyörien päälle. Matkan on jatkuttava. Kävimme vielä sankarihaudalla kunnioittamassa uhrin antaneita.

Matkan oli jo jatkuttava. Seuraava etappi olisi löytää perille majoitukseen Oulunjärven kylkeen Onnelan matkailumaatilalle. Työnsimme menemään letkassa pitkin mukavia erämaapätkiä. Tykkään. Manamasalosta lautalla lopuksi yli ja sitten vielä lyhyt siirtymä perille. Alkoi sataa vettä.

No perillä pääsimme saunaan ja saimme muutamat kylmät oluet käsiimme. Aivan loistavaa pitkän päivän päätteeksi. Siirryimme pihapiirin läheisyydessä sijaitsevaan kotaan, jonne matkajuhtamme oli varannut meille iltapalat. Olihan se kertakaikkiaan mukavaa vedellä makkarakimaraa, salaattia ja patonkia nassuun muutaman oluen kanssa. Loppuilta kuluikin sitten päivän tapahtumia kerratessa ja ajatuksia vaihtaen. Matkaa minulle oli tullut sen karvan vajaat tuhat kilometriä. No ei tuntunut missään, paitsi hyvältä. Honda oli taas pelannut kuin ihmisen mieli ja enemmänkin tuntui, että olisipa aikaa niin antaisin soittaa oikein kunnolla ja pitkälle.

Sunnuntai aamu koitti ja kello seitsemältä oli kattava aamiainen tarjolla. Tähän majoituksesta sen verran, että taso on hyvä, mutta hyvin alkeellinen hyvällä tavalla. Kaikki toimii ja henkilökunta on aivan ihastuttavaa ja auttavaista kaikin puolin. Aamupalan jälkeen oli aika runnoa Rukkaa päälle taas ja suunnata Oulunjärven rannalta kohti Poria. Satoi vettä.

Oli aika kiittää matkan järjestäjää ja mukana olleita työkavereita. Vettä satoi ja oli alkanut tuulla.

No kamat niskaan ja tien päälle. Ajattelin, että tuo sade ei kauan kestä ja siksi testaan nyt minulle uutta Rukka ajoasua kaikin puolin. En siis päättänyt pukea Scottin sadetakkia ajotakin päälle ja nyt mentäisiin. Virhe.
Näin alkuun. Ihan koko helvetin matkan 521 kilometriä satoi vettä. No vesi on vettä eikä siinä mitään, mutta Suomen kesä kehitti jostain kunnon myrskyn. Mietin jossain alkumatkasta tankatessa, että mitähän tässä nyt olisi järkevintä tehdä. Tulin johtopäätökseen, että paras on ajaa kotiin ja ottaa ne tarvittavat mustelmat.. Etelä-Pohjanmaalla oli kyllä pakko vetää se Scott sadetakkikin päälle. Ei sillä että se mitään märkää olisi enää estänyt, mutta alkoi olla oikeasti kylmä. Tai siltä ainakin tuntui. No tätä hommaa tehdään säiden mukaan, minulla jäi vähän kerrospukeutumienen aamulla huonolle hapelle.

Kaiken kaikkiaan mahtava reissu. Reilu 1500km Crosstourerilla, se on aina hyvä se. Mahtava aihe ja vielä loistavampi toteutus. Hieno porukka.
Paljon saa viikonlopussakin aikaan, kun kaikki on hyvin suunniteltu ja asenne on kohdillaan.

Ps. Käykää siellä Raatteenportilla, se on kaunis paikka.

Kiitos, kun jaksoit lukea.

- Jussi

MP MIehen ensimmäinen rautaperse - Konepyöräklubi ja Porin Lonkerot

Ensimmäinen Rautaperse 25.7.2015 - Porin Lonkerot  SS1000

Honda Crosstourer 1200 X

Oma mp-kerhoni järjesti viime suvena hienon mahdollisuuden rautaperseajoja aloittelevalle päästä mukaan rautaperseiden joukkoon.
Rautaperseajossahan on lyhyesti kyse siitä, että ajetaan pitkä matka, dokumentoidaan se hyvin ja keskeistä on liikennesääntöjen noudattaminen sekä turvallinen kokonaissuoritus. En tässä sen enempää siitä, mutta ne joita homma voisi kiinnostaa niin tsekatkaa tästä linkki IBAF:n sivuille http://www.ibafinland.fi

Oma ajoni oli siis Konepyöräklubin vetämä kimppa-ajo ja vähän on pakko myöntää, että lauantai aamulle sovittu yhteislähtö edellisenä iltana jännitti. Olen toki vuosia ajanut pitkiäkin matkoja päivässä, mutta mitään sääntöjä tai muita erityisellä tarkkuudella hoidettavia asioita ei niihin ole kuulunut.
No varauduin ajoon kuten neuvot olivat olleet. Paljon nestettä mukaan, hyvät tai vähintään kohtuulliset yöunet alle ja pyörä luonnollisesti kunnossa. Näinpä siis lauantai aa
mu koitti ja suuntaisin hyvissä ajoissa Shellin pihaan Porissa. Porukkaahan oli paikalla jo mukavasti ja aloitustankkausten hoitamiseen ja muuhun aloitusdokumentointiin kuluneen vartin jälkeen päästiin matkaan. Keli oli mitä mainioin varsinkin, kun huomioidaan mitä tuubaa koko alkukesän ajokelit olivat olleet. Siispä fiilis oli todella tapissa ja oli hienoa olla mukana isoa ryhmää, jonka tavoitteena on jotain mistä en vielä tiennyt juuri mitään. Joku on joskus loihinut lausumaan näissä hommissa, että hyvin suunniteltu on vielä kokonaan ajamatta..

No liikkeelle. Hurjan näköinen oli lukema TomTomissa, kun reittisuunnitelman täräytti ruutuun. 1684km jäljellä.. Ensimmäisenä kohteena Ähtäri. Matka sujui kuin tanssi ja liikenne oli vielä aamutuimaan hiljaista. Hondaan menovettä ja nopea pissatauko ja takaisin tien päälle. Kohteena ajon luonteen mukaisesti Pori ja Söörmarkun Teboil. Edelleen ajo maittoi ja kaikki sujui hienosti. Jälleen siis tankkaus ja pakolliset dokumentoinnit.
Nokka kohti Vaasaa ja samat kuviot edelleen. Keli suosi täydellisesti ja mietin mielessäni siinä letkassa ajellessani, että voi veljet tämäkin on kyllä hieno kokemus. Tosin matka oli aivan alkutekijöissään, mutta hyvältä tuntui.
VT8 tarjosi jälleen kaiken sen jännityksen mitä nyt kuvitella voi, mutta kuitenkin Vaasasta päästiin seuraavalle tankkauspaikalle Rauman Kortelaan. Siellä pieni tauko päälle ja matka jatkui jälleen Halikkoon Shellille. Vähän siinä ensikertalaisena mietiskelin itsekseni, että ei kyllä tunnu missään, mutta hauskaa on ja ajo maittaa. Reissua oli karkeasti noin puolet jäljellä.

Vaikka on navi...

Halikosta Laitilaan tankille ja sieltä jälleen Poriin tankille. Tällekään välille ei mitään ihmeitä kerrottavaksi, jos nyt sitä ei lasketa että pankkikortti ei kelvannut Laitilan Shellissä millään, mutta kun vaihtoi credit-puolelle niin taas luonasi. Ilmeisesti tässä on kyse jonkin näköisestä turvatoiminnosta, jolla suojataan kortin omistajaa. Eihän kukaan tankkaa noin usein yhden vuorokauden aikana..
ABC Oritupa oli seuraava kohde ja siellä pyörän päältä noustessani alkoi tehty matka muistutella itsestään. No vähän ruokaa ja vettä ja siihen päälle hieman tehokasta venyttelyä niin homma saattoi taas jatkua. Saavuimme Ulvilaan tankille ja alkoi sataa vettä. Kello oli jotain iltamyöhässä, ehkä noin 22 tai 23. Siellä meitä odotti kerhomme kaksi rautapersekonkaria ja heillä oli jopa pienet suolapalat meille matkalaisille tarjota. Hieno ele ja jotenkin antoi lisää virtaa omaan tekemiseen. Enää olisi Forssassa käynti jäljellä ja paluu takaisin Poriin.
Tässä kohtaa huomasin mistä tässä hommassa on kyse. Kun sää heikkenee, väsyttääkin vähän, ilta tummuu pimeyteen ja pikkuisen lämpötila laskee niin ajamiseen tulee kummasti kerrointa lisää. Mistään ongelmista ei todellakaan voi puhua, mutta minulle nämä olivat ne ensikertalaisen kokemukset. Forssassa juotiin kuumat kaffeet ja syötiinkin vähän ja suoriuduttiin takaisin sateeseen. Paluumatka meni hyvin ja pyörään asentamani Givin led-sumarit todellakin haukkuivat hintansa.
Tunne oli kyllä hieno, kun päätöstankkaus tehtiin Porin Tiilimäen Nesteellä. Siinä loput kuviot ja vielä muutaman kilometrin ajo kotiin. Pyörä talliin ja siinä, kun ajokamoja laittelin kuivumaan niin huomasin, että vaimokulta oli autotallin hyllylle laittanut oluen odottamaan. Se muuten maistui t o d e l l a hyvälle.




Jos tästä vielä vähän summaan, niin suosittelen vahvasti ekakertalaiselle ottamaan osaa kimppa-ajoon tai lähtemään matkaan aiemmin rp-ajon suorittaneen kanssa. Ei sillä, että sitä ei voisi itsekseen tehdä ensikertalainenkin, mutta tuo suunnittelu ja kokemus tauoissa tai mahdollisissa pienissä äkillisissä muutoksissa auttaa pääsemään tavoitteeseen. Itselleni tämä oli periaatteeessa pelkkää jonossa-ajoa ja tekemistä niin kuin oli ohjeistettu.
Hieno kokemus ja näitä tulee aivan varmasti ajettua lisää -16 kesällä.

Ja tottakai, jos olet kiinnostunut Konepyöräklubin mainiosta toiminnasta niin tsekkaa vielä tämä linkki. Konepyoraklubi

Kiitos lukemisesta!

Honda VFR1200X Crosstourer RTG
#motolife, #naturelovers, #honda, #moottoripyörä, #vfr1200x, #matkailu, #visitfinland, #visitpori, #ekoteko, #mp-mies, #teamcampari, #matkalla, #moottoripyöräily