Passo dello Stelvio

Passo dello Stelvio
Ekaa kertaa Stelviolla 2012

perjantai 1. tammikuuta 2016

Sadetta pakoon - Juhannusaatto Virossa 2015

Oli kesäkuun puoliväli ja Honda oli jo laulaunut Suomen suvessa maaliskuusta alkaen. Jotenkin motoristin mielessä jokin painoi, mutta asia ei vain tuntunut aukeavan. Mistä oli kysymys? Ympäri Suomea oli jo menty. Etelä-Suomessa käyty jo huhtikuussa ja pitkä viikonloppureissukin heitetty työporukan kanssa pitkin poikin Kuhmoa, Raatteentietä ja Oulunjärveä myöten. Jotain tästä nyt vaan puuttui..
Kesä? Kesäkelit ja siis lämpimät ilmat olivat puuttuneet ihan kokonaan.
Tosiassa ihan kevään ensimäiset kelithän olivat olleet vallan ok, huomioiden ajankohdan. Mutta annas olla, kun kesän piti koittaa niin kelit vain jäähtyivät Juhannusta kohti.

No päätimme sitten vaimon kanssa lähteä Viroon juhannukseksi katsomaan oliskohan siellä parempaa tarjolla kelien suhteen. Vähän asenteella, että ei se tästä huonone ainakaan. Aikaa ei ollut käytännössä lainkaan, mutta päätimme että parikin yötä ja ajot päälle tekisi nyt terää.

Juhannus aatonaattona ajeltiin hotelliin Espooseen yöksi ja aamulla sitten suuntasimme kohti Eckerö-Linen laituria. Lienee sanomattakin selvää, että koko matka Porista Espooseen tuli vettä huolella ja samoin märkää oli siirtyminen satamaan seuraavana aamuna. Eipä tuo meitä haitannut sen enempää, vesihän on vain lähtökohtaisesti märkää ja moottoripyörällä mennään siinä kelissä mitä tarjolla on. Fiilis siis oli ihan ok.
Laivaan päästin niin kuin aina ennenkin. Pyörä autokannelle ja liinat kiinni. Matka on siis alkanut. Menimme ulkokannelle kaffeelle ja katselmaan aamuista taakse jäävää Helsinkiä. Enää ei satanut.

Matka Tallinnasta Pärnuun, josta siis olin varannut meille juhannusyön majoituksen, oli ennestään tuttu ja perillä olimme aattona heti alkuiltapäivästä.
Jotain oli muuttunut konkreettisesti. Kurvasimme saapuessamme Auto24 moottoriradan vierestä, kun lähestyimme Pärnua. Jotain puuttui. Vettä ei tullut yhtään ja aurinko paistoi. Hondan lämpömittari kertoi ulkolämpötilaksi 21.. Tämä oli aivan mahtavaa. Koko matkan oli tihkunut vettä, siitä asti kun laivasta ulos lähdettiin ja nyt sitten tämä täydellinen sää. Ai että.

Varasimme etukäteen Pärnusta yhdeksi yöksi Rannahotellin. Aikaisemmat vierailut Pärnussa olivat olleet ryhmässä reissaamista ja mm. Aleksandri Pubissa olen ollut parinkin retkueen kanssa. Siitä lyhyt maininta tähän, että jos mp-henkinen paikka kiinnostaa niin se todellakin Pärnussa on Aleksandri Pub. Rannahotell olisi siis aivan uusi kokemus ja tarkoitus oli päästä niin lähelle rantaa kuin mahdollista.

Saavuimme Rannahotellin pihaan ja kaikki näytti todella miellyttävältä. Kassit sun muut huoneeseen ja pyöräkin saatiin lukittuun karsinaan. Ihmetys tosiaan jatkui, kun pääsimme huoneeseen ja ensimmäinen havainto oli parveke kohti merta ja se auringon paiste sinisen meren yllä. Kyllä muuten osui kohdalleen. Kello oli n. 14 iltapäivällä ja päätimme lähteä kävelemään rannalle. No jos rehellisiä ollaan niin otimme yhdet oluet ensin huoneessa.
Tuntui todella erikoiselta kulkea sortsit jalassa pitkin hiekkarantaa ja pistäytyä virvokkeella. Lämpöä oli varmaan hellerajan tuntumassa ja tunnelma oli isosta muutoksesta johtuen aivan tapissa.
No olimme varanneet hotellin hienosta ravintolasta pöydän illallista varten. Päätimme siis lähteä rannalta siinä viiden aikaan kohti hotellia ja siitä sitten siistiytymisen jälkeen kohti ravintolaa.

Kävellessämme rantsulla kohti hotellia vaimoni sanoi, että aivan kuin eräs ystävämme olisi ollut rantsussa. En siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota, mutta kun myöhemmin selvisi, että siellähän ne kaverit luurasi niin siitähän se riemu repesi. No olihan se nyt aivan mahtavaa nähdä rakkaat ystävät pitkästä aikaa, kun muuten ei aikaa ole niin törmäillään sitten Eestissä. Jotenkin kertoo tästä ajasta.
Saatiin aika hauskat aikuis-bileet aikaiseksi ja ilta ja myös yö meni vauhdilla. Oli aivan mahtavaa tavata pitkästä aikaa Natalie ja Minna!

Aamu koitti ja hotellin aamiainen oli erinomainen. Kävimme vielä vähän kävelemässä rannalla ja sitten suuntasimme Hondalla taas kohti Tallinnan satamaa ja kotisuomea.

Reissu oli kyllä aivan mahtava ja joskus on hyvä huomata, että tuossa aivan Suomenlahden toisella puolella on hieno maa Viro.

Matkaa nyt ei kummemin tullut vajaa 800km mutta joskus kannattaa, nyt kannatti lähteä.

Kiitos kun luit.
- Jussi

Honda VFR1200X Crosstourer RTG
#motolife, #naturelovers, #honda, #moottoripyörä, #vfr1200x, #matkailu, #visitfinland, #visitpori, #ekoteko, #mp-mies, #teamcampari, #matkalla, #moottoripyöräily




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti