Eurotour 2014 - Team Campari

Porilaista moottoripyörämatkailua.

Honda valmiina passoille, Iselsbergerhof Itävalta

Olemme vaimon kanssa jo useana vuonna matkailleet moottoripyörällä pitkin poikin eurooppaa. Mukana matkassa on ollut aina ystäväpariskunta Lohjalta. Kutsumme tätä koalitiota leikkisästi Team Campariksi, siitä voi sitten päätellä loput. Reissut ovat männävuosina kohdistuneet joko Viroon tai sitten Alpeille, Italiaan ja merialpeille. Aikaisemmat matkat on tehty Suzukin Hayabusalla vuodesta toiseen, mutta nyt alla olisi Honda VFR 1200 X Crosstourer. Uutta ja jännää siis tiedossa, koska uuteen peliin en ehtinyt ajaa kuin pakollisen tonnin ja huollon ennen tätä matkaa..

Matkat ovat suuntautuneet kohti alppeja ja aikaisempina vuosina olemme erinäisistä syistä joutuneet lähtemään matkalle kesäkuun alussa. Reissujen pituus on ollut noin puolitoista viikkoa, johtuen jälkikasvusta täällä kotona. Tästä voi päätellä, että matkat ovat olleet melko aktiivisia ja ajamiseen painottuvia. Niin kuin meillä kaikilla, suurin hidaste tavalla tai toisella on tuo itämeren ylittäminen, tai kiertäminen, kun tavoittelee keski-euroopan alppeja. Olemme menneet ja tulleet Ruotsin läpi ja myös Finnlinesin palveluja käyttäen. Tosin nyt kahtena viime vuonna olemme päätyneet käyttämään Motologistican palveluita menomatkalla. En ala tässä sen enempää siitä kirjoittamaan mutta sen verran voin todeta, että homma on toiminut hienosti aina. Keskeisenä valintakriteereinä on ollut ajan ja rahan säästäminen, eli lisää ajopäiviä kohteessa ja vähämmän motarin tahkoamista. Lisää tästä palvelusta voi katsella netistä tai napata vaikka meikäläistä hihasta, jos haluat kuulla aiheesta lisää.
Tämän vuoden matkan tarkoitus oli ajella meille tuntemattomissa Sloveniassa ja Kroatiassa sekä sitten paluumatkalla hieroa pitkin alppipassoja sekä etelä-saksan vanhoja kaupunkeja. Lopuksi palaisimme Ruotsin kautta Vikingin porauslautalla kotisuomeen.

Elokuu 2014, matka.
Kuten todettua, prätkät lähti elokuun alussa Motologistikan rekkaterminaalista Tampereelta kohti Italian Vicenzaa. Hommat sujui hyvin ja pakattuna oli pyörän lisäksi kaikki laukut lähes täynnä tavaraa ja ajovarusteet säkkeihin pakattuna. Mielenkiintoistahan tässä on se, että pakkaat kaikki kamat, siis kaikki, mitä luulet tarvisevasi matkalla mukana. Meillä se tarkoittaa, että mukana on minulla v ä hä n vaatteita ja paljon kuvaamiseen ja muuhun dokumentointiin liittyvää tekniikkapornoa ja p a l j o n vaimon vaatteita. Katsokaas, kun koskaan ei voi kuulemma tietää.. No kuten tarkkasilmäiset jo huomasivat matkalle siis päästiin tällä kertaa elokuussa.
Päivä 1.
16.8 Siirtyminen sitten aamusella Pirkkalaan ja lento Bergamoon, kaikki ok. Bergamosta shuttle-bussilla keskustan juna-asemalle ja siitä liput 15.07 junaan. Brescian kautta junaa vaihtamalla kohti Vicenzaa. Junahan kulkisi aina Venetsiaan asti, mutta muistimme hypätä Vicenzassa pois. Vicenzasta olin varannut meille majoituksen valmiiksi, koska olihan elokuinen sunnuntai ja kuten tiedämme Italiassa ei sunnuntaina töitä tehdä. No Vicenza on ihan kiva kaupunki ja majoituksemme oli aivan kaikin puolin hyvä Key Hotel. Sää suosi, +31. Tarkoitus ei ollut muuta kuin yöpyä ja aloittaa loma kerrankin rennosti muutamalla iloliemellä ja hyvillä yöunilla, näissä tavoitteissa vähintäänkin onnistuttiin.

Kypärät tanassa ja lounasta nassuun.

Päivä 2.
Aamu koitti aurinkoisena ja siirryimme "Giorgion"
taksilla hakemaan pyöriä terminaalista. Matkaa oli sen viisitoista kilometriä ja perille päästiin miehekkäästi ohitellen, torvea soittaen kymmenellä eurolla. Terminaalissa pyörät odottivat noutajaansa, kuten sovittu oli ja ajovarusteiden vaihtamisen jälkeen oli aika matkata vihdoinkin moottoripyörällä. Aikaisemmista reissuista oppineena olimme päättäneet, että turhan pitkiä päivämatkoja pyrimme välttämään ja nytkin olimme ajoissa liikkeellä ja suuntasimme nokat kohti Italian Triesteä jonne matkaa tuli noin 250 kilometriä. Päätimme, että käytämme aikaa kauniiseen kaupunkiin tutustumiseen. Pääsimme iltapäivän alussa perille hotelliin, jonka valitsimme bookingin kautta, kriteerinä pyörän säilöminen kohtuulliseen turvaan ja edullinen hinta. Hotelli Sonia täytti toiveemme edullisesti ja suihkun kautta taksi alle ja cityyn. Hellettä pukkasi edelleen mutta Suomen alkukesä oli kaikilla tuoreessa muistissa, meillehän tämä käy. Trieste on kaunis vanha rantakaupunki adrian meren rannalla, kaupunki on täynnä mukavia kahviloita ja ravintoloita kuten niin monet muutkin. Ateriat illalla olivat erinomaiset ja edulliset. Painuimme pehkuihin ajoissa, huomenna saisi vetää sitten vähän pidemmän setin. Onneksi hotellin ilmastointi oli kunnossa..
Päivä 3.
Herätys 7.02 aamupalaa ja lähtö Slovenian kautta kohti Kroatiaa. Slovenian tiet ovat kuin silkkiä ja nopeudet nousevat vähän turhan paljon ihan huomaamatta. Yhdessä kylässä oli paikalliset kissalan veljekset föönin kanssa mutta meille ei tullut muuta kuin tervehdys. +35 lämmintä ja musta nahkapuku alkoi muistutella itsestään. Lounasta syötiin ihan nopeasti tienvarsiravintolassa jossain missä lie. No kuten meilläkin, ei nuo paikalliset aakkoshuoltsikat juuri muistikuvia jätä. Nälkä ja jano siirtyi ja matka jatkui. Slovenian herkuliset mutkatiet muuttuivat Kroatiassa karuun ja tasaiseen maastoon. Tiet A6 ja A1 oli hyvässä kunnossa ja päätimme kuumuudesta johtuen painaa motaria menemään, lämpö alkoi todella vaikuttaa. Italiasta poiketen Kroatiassa ei tiemaksuja ole mutta liikennekulttuuri muuten muistuttaa spagettimaata aika tavalla. 110 ja 130 rajoituksilla sai syöttää ihan hyvää kyytiä, paikallisilla lienee hyvin joustava käsitys nopeusrajoituksista. No meille tämä sopi, ajoviimasta ei saanut juurikaan viilennystä, tai siis ei yhtään! Määränpää Kroatiassa meillä oli maan entinen pääkaupunki Zadar ja saavuimme perille puoli viiden kipenöissä iltapäivällä, melko kypsäksi keitettyinä, mittari taisi näyttää Hondassa maltillista 37 astetta. Zadar on yli 2000 vuotta vanha rantakaupunki Adrian meren rannalla. Tämä oli oikeastaan Vicenzan kanssa ainoita etukäteen varattuja majoituksia. Varasin meille rannan läheisyydestä huoneiston ilman mitään palveluita. Hinta oli erittäin edullinen ja paikka viihtyisä parvekkeineen, jääkaappeineen ja ilmastointeineen. NImi on Hotel Ana, mutta en tätä kyllä hotelliksi sanoisi.

Keskustaan oli sen muutaman kilometrin verran ja vanhaan kaupunkiin pari kilsaa lisää. Taksilla taasen iltaa viettämään, se kun maksoi vain muutaman euron suuntaansa. Vanha kaupunki on todella vanha ja kyllä näkemisen arvoinen, jos sellaisesta pitää. Me pidämme. Ruoka oli loistavaa, tuoreita merenherkkuja ja hyvää viiniä. Hintataso on meikäläisille erittäin halpa, Italiaankin verrattuna paljon halvempi. Rahaa tosin pitää muistaa vaihtaa, valuutta on Kroatian Kuna. Vietimme Zadarissa kolme päivää ja suunnittelimme matkalle jatkoa. Hieno paikka kaikin puolin, ei mikään turistirysä lainkaan vaan ihan aito paikka. Tulipa koettua sekin, että kun on riittävän kuuma alkaa omatkin periaatteet lipsumaan. Muutamana kertana ajovarusteena oli häpeällisesti vain t-paita ja farkku-sortsit. En hyväksy, mutta kuumuus pehmentää parkkiintuneenkin motoristin. No todetaan se vielä, että nämä ”riskit” ajettiin pienillä nopeuksilla hotellilta ransuun ja takaisin. Kroatian Zadarissa oli merkillepantavaa sekin, että juurikaan muita motoristeja ei ollut nähtävissä, ei edes paikallisia. Päällimmäisenä mieleen jäi ystävälliset ihmiset, erittäin edullinen hintataso ja se, että poltin selkäni parvekkeella oikeen huolella..
Varsinaiset ajopäivät:

Varsinainen odotettu makustelu ajamisella siis oli jäänyt tähän asti, vaan nyt siihen tulisi muutos. Paukautimme Kroatiasta Sloveniaan, saatiin sadettakin ja keli jäähtyi n. 20 astetta. Yövyimme Bled nimisessä pikku kylässä. Aparments Preseren niminen B&B tarjosi loistopuitteet ja hyvä yöunet.. Vitsi vitsi, viereinen kirkonkello naputti koko yön tunnin välein ja aamulla kello kuusi kyseiselle kirkontornille tuli varsinainen hepuli. No mitäs muuta kuin ylös ja aamiaiselle. Kiva paikka muuten. Tähtäimessä oli alpit, sinne siis. Kohti Itävaltaa ja tuttua ja turvallista Hotel Iselsbergerhofia. Tämä jos mikä on alppimotoristin majatalo. Isäntä itse on kova motoristi ja paikassa majoittuu käytännössä vain motoristeja. Siellä siis taas pari yötä mainion palvelun, edullisen hintatason ja maistuvan sapuskan parissa. Parasta tässä on se, että voit heittää passo-reissuja päivämatkoina esim. Stelviolle, Livignolle, Grossglocnerille, Pordoille, Sellalle, Gardenalle, Gerlospassille ja aivan uskomattomalle Timmelsjochille ym. ym. mahtavaa siis. Itse kolusimme yhdeksän eri passoa päivisin ja illat sitten eri kansalaisuuden omaavien motoristien kanssa turisten. Siihen saa sitten varautua, että noin sata ja yksi prosenttia kaikista vannoo gessu-bemarin nimeen. Lienee hyvä peli, mutta Busalla ja Crosstourerilla saa kyllä huomiota osakseen, ihan positiivista kylläkin. Mainittakoon, että kattava huoltomahdollisuus hallissa ja myös pesupaikka ja pesu ilman veloitusta onnistuu.
”Kotimatka” koitti ja reitti kulki mm. Hienon Oetzin kautta, jossa yövyttiin aivan keskustassa Hotel Alpenhotellissa. Tästä sen verran, että prätkän saa aivan oven viereen katokseen ja käytettävissä on pesupaikka ja huoltotila. Näin se homma pitää hoitaa.

Ajelimme seuraavana päivänä kohti Saksaa mm. Hochenpassin ja Hantenjochin kautta nautiskellen. Saksasta varattu osin Suomalaisomisteinen hotelli teki oharit, eikä paikalla ollut ketään. ( tästä saisi oman tarinansa..) Päädyimme ajamaan Kempteniin tuttuun hotelli Cityyn, jossa pyörät ja matkustajat nauttivat jälleen vieraanvaraisuudesta. Seuraavana päivänä matka jatkui Garmischiin, jossa olimme kaksi yötä. Todella kiva paikka ja ajettavia teitä löytyy vaikka muille jakaa, mäkihypyn jätimme kaikesta huolimatta väliin. Hotelli oli nimeltään Hotel Alter Wirst, muuten ok, mutta yksi osa henkilökunnasta ei oikein osunut meidän pirtaan, noin kauniisti sanottuna. Parin päivän jälkeen taas liikkeelle ja kohteena kaunis ja vanha Heidelberg ja Hotel Denner. Kiva paikka, täältä löytyy mm. Saksan pisin ostoskatu, ou jee.. Sieltä kohti Lyypekkiä, majoituimme Trave-joen rannalla olevassa hotellissa. Hotel Oymanns, voin suositella. Vastapäätä löytyy edukas mutta erittäin hyvä ravintola, siis aivan sadan metrin päästä. Siisti ja edullinen hotelli hyvällä aamiaisella.
Kaikki kiva loppuu aikanaan ja tästä eteenpäin tulimme Ruotsin kautta Jönköpingissä yöpyen ja sitten Viikkarilla kotiin. Tukholmassa tapasimme Puolalaisen motoristi porukan. Heillä oli tähtäimessä ajaa Suomessa ja erityisesti saunoa määränpäässään Helsingissä. Mukavia ihmisiä nuo puolalaiset. Oli herrasväen käsitys Suomesta liikuttavan positiivinen ja emme hennonneet sitä pilata.

Kaiken kaikkiaan jälleen kerran aivan mahtava reissu ja tässä kertomuksessa on vain pääkohdat. Eurooppa on motoristin hiekkalaatikko numero yksi! Uusina maina tällä kertaa siis nuo Slovenia ja Kroatia. Molempia kuvaa samat adjektiivit. Ystävällistä, kaunista, edullista ja miellyttävää.



Muutama fakta reissusta.
n. 4400km
Honda VFR 1200 X Crosstourer alla ekaa kertaa. Hyvät kokemukset, passoilla täysi kymppi.
Uusi TomTom pelasi hienosti
Italiassa kallein bensa, 1,99€/litra
Kroatiassa käsittämättömän edullista
Elokuu on motoristin kuukausi, tilaa on alpeilla hyvin ja säät suosivat lähes aina.
Jos poltat ihosi kunnolla, laita siihen maustamatonta jogurttia. Vinkki Kroatiasta ja kokemuksella. Toimii!
Saksasta tavaran kotiin postittaminen on edullista ja postit auki joka päivä.
Varaa kolikoita tietulleihin ja osta se Vignette Itävallassa.
Matkan kokonaiskesto tasan kaksi viikkoa
Motologistika 520€, lennot 48€/hlö noin vertailuksi, joku kuitenkin miettii ja laskee.
Ekat postikortit Konepyöräklubille reissuilta..:)

Honda VFR1200X Crosstourer RTG
#motolife, #naturelovers, #honda, #moottoripyörä, #vfr1200x, #matkailu, #visitfinland, #visitpori, #ekoteko, #mp-mies, #teamcampari, #matkalla, #moottoripyöräily