Talvi on vihdoin selätetty! On maaliskuu. Vesi tippuu räystäistä ja linnutkin ovat alkaneet laulaa. Motoristin sydän sykkii kiivaammin ja odottaa kärsimättömästi teiden sulamista. Tämä on hienoa aikaa.

Tää voi tulla kalliiksi

Espargaron Moto-GP pyörä

Oma talvi päättyy aina jo mp-messuille, missä tänäkin vuonna tuli poikettua. Pääkopassani tässä kohtaa totean aina, että nyt on se suurin tuuba talvesta voitettu. On hienoa, että Suomen kokoisessa pienessä maassa järjestetään noin ylimitoitetut alan messut markkinoihin nähden. Suosikit tämän vuoden messuilta itselle ovat Triumph Thruxton 1200 ja uusi Hondan Africa Twin. Ihan erilaisia keskenään, mutta molemmat ovat todella hienoja laitteita. Samoin ikuinen kuume isoon KTM:n Adv-pyörään voi edelleen hyvin kuten myös uuden GSA:n taudin kuva on ihan kohdillaan. Toisaalta myös ikuinen Ducati-himo voi hyvin, kuten myös hinku omistaa oma Moto-Guzzi on voimissaan. Toisin sanoen lääkitys varmaan pitäisi tarkastaa..No uutta pyörää ei nyt hankita, mutta uusi Rukan takki tarttui mukaan, muuten messuista selvittiin ilman isompia mustelmia.

Uusi Afrikkalainen..:-)

Talvi on minulle tuskaa. En todellakaan ole se dude joka on innoissaan, kun lunta sataa ja pääsee hiihtämään ja kolaamaan pihaa. Minulla on joku perus set-up geeneissä vähän lämpimämpään todennäköisesti. Parasta talvessa on sen loppuminen ja sillä hyvä. Jos nyt yhden asian talvesta nostan positiivisen puolelle on se, että silloin on hyvää aikaa suunnitella uusia moottoripyörällä tehtäviä retkiä. Mikäs sen parempaa, kuin pitkän työviikon jälkeen ottaa lasi punkkua ja tehdä suunnitelmaa. Siinä aika kuluu hienosti, kun karttakirjoja selailet ja muistelet vanhoja prätkäreissuja. Mennäänpä tähän aiheeseen vähän syvemmin.

Väännäppä itsesi siihen modeen, että sinulla on kaksi viikkoa aikaa kesälle ja haluat lähteä prätkällä puolison kanssa kokemaan uutta.

Aikaisempina vuosina olemme ajelleet siellä täällä pitkin poikin eurooppaa, joskus jopa kireämmälläkin aikataululla. Jälkikasvu kotosalla velvoittaa.. On menty ruotsin läpi eurooppaan, risteilty Finnlinesillä itämeren yli ja pari kertaa on myös lähetetty pärrä rekalla Italiaan ja lennetty perässä.
No nyt tänä talvena se kuningasidea syttyi päässäni. Jotain uutta on harrastukseen haettava. Viime kesäinen kokemus ViaBalticasta oli kaiken kaikkiaan paljon positiivisempi, kuin mitä useimmat kaverit olivat antaneet ymmärtää.
Niinpä siis viiapaltikaa hyödyntäen voitaisiinkin suhata Valko-Venäjän ja Ukrainan kautta Romaniaan. Sieltä tuupataan etelään ja Kroatian Dubrobnikin kautta alpeille. Tästä tulisi kyllä jännää.

Paljon on näkemättä ja kokematta varsinkin noita itä-euroopan valtioita. Sen verran ovat valtioiden päämiehet muljanneet, että meikäläisen alakoulun kartasto ei enää juurikaan pidä paikkaansa.
Seuraavaksi pitää laittaa viisumihakemukset transit-visasta menemään Belaruksen konttoriin Hesaan ja tsekkailtava muutenkin tarkemmin noita reittejä. Jotain uutta ja jännää siis tulossa. Laskeskelin, että n. 6000tkm tulisi reissua ja aikaa on sen kaksi viikkoa, kuten ennenkin. Kiitos siitä tukijoukoille kotomaassa.

No tärkeintä, on se että on unelmia ja tavoitteita. Nyt on vasta maaliskuu ja reitit sun muut ovat alustavasti valmiina. Kesään tulee kuulumaan paljon muutakin moottoripyörällä toteutettavaa. Lupauduin järkkäämään tämän vuoden firman Securrider-ajot, toukokuussa pitäisi päästä ajamaan super viikonlopun aikana rautaperseajo ja vieläpä toukokuussa SMOK:n pitäisi kouluttaa minua mp-kouluttajaksi. Paljon mukavaa ja haasteellista on siis tulossa harrastukseen liittyen. Kesäkuussa päästään ottamaan kesän -16 ensimakua ulkomaista, kun Konepyöräklubin kanssa tehdään kerhoretki Viron Narvaan. Saattaapa olla, että poiketaan myös Neuvostoliitossa. Se kun on aivan siinä joen toisella puolella.

Kausi alkaa ihan kohta. Koitetaan malttaa ja muistetaan, että ne autoilijat eivät näe talven jälkeen motoristeja!

Muista hoitaa oma ruosteenpoistosi huolella. Jos et tiedä mitä se tarkoittaa niin laita viestiä tai tutustu asiaan netissä

Stelvio, ITA. Sinne ehkä taas tänä kesänä.
Honda VFR1200X Crosstourer RTG
#motolife, #naturelovers, #honda, #moottoripyörä, #vfr1200x, #matkailu, #visitfinland, #visitpori, #ekoteko, #mp-mies, #teamcampari, #matkalla, #moottoripyöräily

. Mm. Konepyöräklubilla me järjestämme ko. tapahtuman.
Turvallisuus ennen kaikkea!

Stay tuned.

MP MIehen ensimmäinen rautaperse - Konepyöräklubi ja Porin Lonkerot

Ensimmäinen Rautaperse 25.7.2015 - Porin Lonkerot  SS1000

Honda Crosstourer 1200 X

Oma mp-kerhoni järjesti viime suvena hienon mahdollisuuden rautaperseajoja aloittelevalle päästä mukaan rautaperseiden joukkoon.
Rautaperseajossahan on lyhyesti kyse siitä, että ajetaan pitkä matka, dokumentoidaan se hyvin ja keskeistä on liikennesääntöjen noudattaminen sekä turvallinen kokonaissuoritus. En tässä sen enempää siitä, mutta ne joita homma voisi kiinnostaa niin tsekatkaa tästä linkki IBAF:n sivuille http://www.ibafinland.fi

Oma ajoni oli siis Konepyöräklubin vetämä kimppa-ajo ja vähän on pakko myöntää, että lauantai aamulle sovittu yhteislähtö edellisenä iltana jännitti. Olen toki vuosia ajanut pitkiäkin matkoja päivässä, mutta mitään sääntöjä tai muita erityisellä tarkkuudella hoidettavia asioita ei niihin ole kuulunut.
No varauduin ajoon kuten neuvot olivat olleet. Paljon nestettä mukaan, hyvät tai vähintään kohtuulliset yöunet alle ja pyörä luonnollisesti kunnossa. Näinpä siis lauantai aa
mu koitti ja suuntaisin hyvissä ajoissa Shellin pihaan Porissa. Porukkaahan oli paikalla jo mukavasti ja aloitustankkausten hoitamiseen ja muuhun aloitusdokumentointiin kuluneen vartin jälkeen päästiin matkaan. Keli oli mitä mainioin varsinkin, kun huomioidaan mitä tuubaa koko alkukesän ajokelit olivat olleet. Siispä fiilis oli todella tapissa ja oli hienoa olla mukana isoa ryhmää, jonka tavoitteena on jotain mistä en vielä tiennyt juuri mitään. Joku on joskus loihinut lausumaan näissä hommissa, että hyvin suunniteltu on vielä kokonaan ajamatta..

No liikkeelle. Hurjan näköinen oli lukema TomTomissa, kun reittisuunnitelman täräytti ruutuun. 1684km jäljellä.. Ensimmäisenä kohteena Ähtäri. Matka sujui kuin tanssi ja liikenne oli vielä aamutuimaan hiljaista. Hondaan menovettä ja nopea pissatauko ja takaisin tien päälle. Kohteena ajon luonteen mukaisesti Pori ja Söörmarkun Teboil. Edelleen ajo maittoi ja kaikki sujui hienosti. Jälleen siis tankkaus ja pakolliset dokumentoinnit.
Nokka kohti Vaasaa ja samat kuviot edelleen. Keli suosi täydellisesti ja mietin mielessäni siinä letkassa ajellessani, että voi veljet tämäkin on kyllä hieno kokemus. Tosin matka oli aivan alkutekijöissään, mutta hyvältä tuntui.
VT8 tarjosi jälleen kaiken sen jännityksen mitä nyt kuvitella voi, mutta kuitenkin Vaasasta päästiin seuraavalle tankkauspaikalle Rauman Kortelaan. Siellä pieni tauko päälle ja matka jatkui jälleen Halikkoon Shellille. Vähän siinä ensikertalaisena mietiskelin itsekseni, että ei kyllä tunnu missään, mutta hauskaa on ja ajo maittaa. Reissua oli karkeasti noin puolet jäljellä.

Vaikka on navi...

Halikosta Laitilaan tankille ja sieltä jälleen Poriin tankille. Tällekään välille ei mitään ihmeitä kerrottavaksi, jos nyt sitä ei lasketa että pankkikortti ei kelvannut Laitilan Shellissä millään, mutta kun vaihtoi credit-puolelle niin taas luonasi. Ilmeisesti tässä on kyse jonkin näköisestä turvatoiminnosta, jolla suojataan kortin omistajaa. Eihän kukaan tankkaa noin usein yhden vuorokauden aikana..
ABC Oritupa oli seuraava kohde ja siellä pyörän päältä noustessani alkoi tehty matka muistutella itsestään. No vähän ruokaa ja vettä ja siihen päälle hieman tehokasta venyttelyä niin homma saattoi taas jatkua. Saavuimme Ulvilaan tankille ja alkoi sataa vettä. Kello oli jotain iltamyöhässä, ehkä noin 22 tai 23. Siellä meitä odotti kerhomme kaksi rautapersekonkaria ja heillä oli jopa pienet suolapalat meille matkalaisille tarjota. Hieno ele ja jotenkin antoi lisää virtaa omaan tekemiseen. Enää olisi Forssassa käynti jäljellä ja paluu takaisin Poriin.
Tässä kohtaa huomasin mistä tässä hommassa on kyse. Kun sää heikkenee, väsyttääkin vähän, ilta tummuu pimeyteen ja pikkuisen lämpötila laskee niin ajamiseen tulee kummasti kerrointa lisää. Mistään ongelmista ei todellakaan voi puhua, mutta minulle nämä olivat ne ensikertalaisen kokemukset. Forssassa juotiin kuumat kaffeet ja syötiinkin vähän ja suoriuduttiin takaisin sateeseen. Paluumatka meni hyvin ja pyörään asentamani Givin led-sumarit todellakin haukkuivat hintansa.
Tunne oli kyllä hieno, kun päätöstankkaus tehtiin Porin Tiilimäen Nesteellä. Siinä loput kuviot ja vielä muutaman kilometrin ajo kotiin. Pyörä talliin ja siinä, kun ajokamoja laittelin kuivumaan niin huomasin, että vaimokulta oli autotallin hyllylle laittanut oluen odottamaan. Se muuten maistui t o d e l l a hyvälle.




Jos tästä vielä vähän summaan, niin suosittelen vahvasti ekakertalaiselle ottamaan osaa kimppa-ajoon tai lähtemään matkaan aiemmin rp-ajon suorittaneen kanssa. Ei sillä, että sitä ei voisi itsekseen tehdä ensikertalainenkin, mutta tuo suunnittelu ja kokemus tauoissa tai mahdollisissa pienissä äkillisissä muutoksissa auttaa pääsemään tavoitteeseen. Itselleni tämä oli periaatteeessa pelkkää jonossa-ajoa ja tekemistä niin kuin oli ohjeistettu.
Hieno kokemus ja näitä tulee aivan varmasti ajettua lisää -16 kesällä.

Ja tottakai, jos olet kiinnostunut Konepyöräklubin mainiosta toiminnasta niin tsekkaa vielä tämä linkki. Konepyoraklubi

Kiitos lukemisesta!

Honda VFR1200X Crosstourer RTG
#motolife, #naturelovers, #honda, #moottoripyörä, #vfr1200x, #matkailu, #visitfinland, #visitpori, #ekoteko, #mp-mies, #teamcampari, #matkalla, #moottoripyöräily