Tien päällä

 

Lapin rauhaa

Tien päällä taas (silloin). 

Tässä nyt joulun alla on tietysti joulun vastaanottaminen mielessä, mutta näköjään myös kesän prätkä-hommat pyörivät mielessä. Edellisen kesän ajot jäivät minulla vähän alle 20tkm kokonaisuudessaan. Tuntui, ettei oikein minnekään voi mennä eikä reissaaminen onnistu. Väärin tunnettu. Olihan siinä kesässä aika monta hyvää prätkähetkeä ja tien päälläkin oltiin.

Kevään ajot kohdistuivat lähinnä kahteen pääkohtaan. Koulutusten vetämiseen omalle kerholle sekä omien taitojen treenaamiseen mp:llä. Läksimme nimittäin mukaan SMOK Ry:n hankkeeseen, jossa synnytetään yksi uusi sertifioitu koulutttaja-koulutus lisää maailmaan. Tämä oli mielenkiintoista hommaa oman harrastuksen ympärillä. Pätevöityminen piti sisällään mm. omia ajonäyttöjä, opetusnäyttöjä sekä kirjallisen kokeen. Sitten lopputulemana oli, että oltiin muuten maailman ensimmäiset SMOK Ohjaajat tällä pallolla. Hienot todistukset luovutettiin kesäkuun kokouksen yhteydessä Räyskälässä. Onnistuminen tuntuu keskimäärin ihan hyvältä. Vähän kieli poskessa, mutta kumminkin. Ei oppi ojaan kaatanut nytkään ja ihan hyvää tekemistä.

Juhannuksena tehtiin mp-retki vaimon kanssa Porvooseen. Länsi-rannikolta, kun ajelee Porvooseen kaikenmaailman pikkukyläteitä hämeen tuolla puolen niin näkee kappaleen kauneinta Suomea. Voisin vaikka antaa kaffepaikka vihjeen, poikkea Puutikkalan kyläpuodin kaffeella. On tunnelma vähän eri, kuin ABC:n linjalounaalla ylikypsän lohimuhjun kanssa. 

Puutikkalan putiikilla tauko

Porvoo on Porvoo ja poikkeusajan menettelyt huomioiden olla möllötettiin rannassa. Käveltiin pitkin poikin vanhaa kaupunkia ja (onneksi) olin tehnyt pöytävarauksen ajoissa, niin päästiin illallisellekin varsin mukavaan paikkaan kanalin kylkeen. Ruoka oli kelvollista, sää mitä mainioin ja keskikesän juhlatunnelma pääsi edes vähän valloilleen poikkeusajasta huolimatta. 

Juhannuspäivä valkeni aurinkoisena ja mainion aamupalan jälkeen suunnattiin Gessulla tien päälle ja kohti Vanajalinnaa. Sitä ennen kuitenkin poikettiin etelänlomalla Suur-Pellingin saarella. Lauttamatkan vaatii, että pääsee, mutta kannattaa käydä. Me tykättiin. 

Sitten sinne Vanajaan. Siellä oli joku über-tarjous ja maltoimme tehdä varauksen. Paikkahan on mitä hienoin ja miljöö huokui arvokkuutta. Erityinen maininta menee paikan keittiömestarille ja palvelulle. Molemmat olivat ihan maailmanluokkaa, tuntui ihan asiakkaalta. Jos pelaisi golffia niin näytti puitteet olevan ihan kertakaikkiaan viimeisen päälle. Olipa ainakin mainoksen mukaan European Tourkin pelattu noilla väylillä. En epäile. 

Vanajalinnan pihalla

Heinäkuun lopulla alkoi vihdoin kauan odotettu ja ehkä ansaittukin kesäloma. Olen joskus ennenkin aloittanut oman lomani ajamalla heti kättelyssä rautaperseajon. Niin nytkin. Sattui nimittäin niin sopivasti, että IBA Finlandin superviikonloppu oli samaan aikaan ja meiltä kerholta lähti isohko kimppa-ajo suoritukseen ja minä mukana. Olin lupautunut vetämään toisen ryhmän. Oli hieno ajo. Oli ensikertalaisiakin mukana ja kaikki pääsivät ajon maaliin, vaikka vähän tekniikkamurhetta parissa pyörässä olikin. Omasta pyörästä ei sanottavasti ole sanomista. BMW R1250GS Adventure on sen luokan laite, että oli homma mikä tahansa, taitaa kuskin ominaisuudet loppua ennen pyörää. On kyllä erinomainen laite. Rautaperseajoista olen ennenkin kirjoitellut ja taitaa tuolta blogin alkupäästä löytyä niitä ensikertalaisenkin tuntemuksia. Kannustan vahvasti mukaan. Ei ole hullua, eikä vaarallista. Ei ole kilpailu. On hyvin suunniteltuna ja valmisteltuna turvallista ja todella palkitsevaa. On kiva lisä mp-harrastukseen. Lisää tietoa löydät IBA Finlandin kotisivuilta.

Kesälomareissusta vähän edellisessä postauksessa jo kerroinkin, mutta nyt sitä koko kevään ja alkukesän jumitusta päästäisiin poistamaan vaimon kanssa prätkäillen. Alkuperäiset suunnitelmat olivat meilläkin lentäneet romukoppaan, eikä ulkomaille ollut tilanteen vuoksi asiaa. Silloin siis sopeudutaan ja matkaillaan härmässä. Hyväähän asiassa oli se, että Suomen tilanne kuitenkin salli matkaamisen varotoimenpiteet huomioiden. Ajatus oli ajella itää ylös ja ehkä käydä myös Kirkkoniemessä Norjassa ja palata sitten jotain kautta kotiin.

Ajeltiin Lappeenrantaan ystäville kylään ja nautiskeltiin kesästä. Parin päivän jälkeen lähdettiin matkaan ja tavattiin toinen ystäväpari Imatralla. Siinä lyötiin kyynärpäät ja jatkettiin Simo Häyhä museoon. Museo oli käymisen arvoinen ehdottomasti. Kiteen Zoossa pysättiin lounaalle, kaikkea sitä näkee, kun matkustaa. Iltapäivällä saavuttiin majoitukseen Petkeljärven luonnonpuistoon. Nautiskeltiin luonnon rauhasta, maisemista ja grillauksesta. Tätä rauhaa oli kaivattu ja nyt sitä saatiin koko rahalla. 

Aamulla kelit suosivat edelleen ja ajeltiin Raatteentielle. Itse olen käynyt useampaan otteeseen, mutta kyllä paikka aina saa ajatukset liikkeelle ja päällimäisenä jää kunnioitus niitä kohtaan, jotka tämän itsenäisen valtion meille pelasti. Yötä oltiin legendaarisessa Kiannon Kuohut hotellissa. Tästä voisi sanoa, että reilusti ylihintainen, pikkaisen nuhjuinen, huoneen wc reilusti homeinen mutta kuitenkin paikkana sympaattinen ja hienolla paikalla. Käytiinpä samassa kiinteistössä olevassa kylpylässä kylpemässä, se taas oli erittäin positiivinen kokemus. Illan tullen syötiin ja painuttiin nukkumaan.

Raate

Uusi päivä koitti ja Gessut pakkailtiin, sateli vähän vettä. Lähdettiin liikkeelle ja ajeltiin isoa tietä kohti pohjoista. Majoitusta olisi tarjolla Savukoskella Samperin Savotassa, joten sinne olisi päästävä. Rukalla tankattiin (heh heh) ja matka joutui. Kelit vähän vaihteli, mutta lähempänä Savukoskea alkoi keli parantua ja aurinko loisti taivaalla. Tosiaan tuo Ruka ja Salla tunturi olivat matkalla, mutta vaikka luonto ihan hienoa olikin, ei niitä kyllä juuri edes huomaa. GPS näyttää korkeutta merenpinnasta, siinäpä tuo. Samperin savotta sijaitsee hienolla paikalla ja terassilla nautittu hyvä pizza, tuo lappalaisten perinneruoka, sekä kylmä olut maittoivat matkalaisille. 

Savukoski ilmasta

Savukoskelta matka jatkui Inariin ja siellä viivyttin sitten pari yötä. Käytiin Inari-järvellä ja päästiin ihailemaan läheltä saamelaisten pyhää Ukko-saarta, inarinsaameksi Äijih. Sinne ei enää nykyään suositella maihinnousua. On kyllä mielestäni ihan oikein, jotain rotia sentään. Jotenkin on jäänyt sellainen mielikuva, että saamelaisten oikeuksia on jo ihan tarpeeksi potkittu ja kulttuuria hävitetty. Loput tulisi kyllä suojella ja säästää. Nuo videon rappuset purettiin nyt syksyllä 2020. 

Inarin keskusta oli saanut aika faceliftin. Hyvä nähdä, että investoidaan. Hotelli Inari oli erittäin tasokas, hiljan remontoitu. Erittäin ystävällinen ja hyvällä sijainnilla. Kelit suosivat, mutta huomasi kyllä ettei enää olla etelässä. Onneksi oli vaatteita mukana.

Inari, Sápmi

Kolmantena aamuna bemarit liikkeelle ja nokka kohti pohjoista tai koilista. Päätettin käyttää "käy Kirkkoniemessä, Norjassa" kortti. Virustilanne oli erittäin rauhallinen ja vähän houkutteli päästä edes kerran vuodessa rajan tuolle puolen. Sevettijärvelllä pysähdyttiin tauolle ja nostin vähän kuvauskopteria sielläkin ilmaan. Aika uskomattoman kauniit ovat maisemat sielläpäin Suomi-neitoa. Kertakaikkiaan.

Inaria näkisi ilmastakin

Kirkkoniemi, uusi paikka meille, oli kiva pieni kaupunki Barentsinmeren rannassa ihan Venäjän kyljessä. Pitkät perinteet merenkulussa näkyivät ja mainitsemisen arvoinen on kaupungin laidalla sijaitseva Varanger Museum museo. Hyvin silmiäavaavaa oli nähdä mm. II-maailmansota norjalaisin silmin, olihan tilanne ollut heillä hyvin toisenlainen verratuna Sumeen. Sama paikka avaa myös kulttuurillista perimää ja saamelaisuutta hienosti. Oli minulle paljon uutta jamielenkintosta. Suosittelen. Ilta vietettiin ranna lähellä sijaitsevassa Surf & Turf ravintolassa ja käytiinpä vielä pubissakin. Tuntui kyllä vähän rikolliselta, mutta käsidesiä kului ja etäisyyksiä pidettiin. Kelit olivat kesäisen +8 asteen tienoilla, mutta pohjoisessa ollaan pohjoisessa. 

Mukana ensikertaa olleet puuilon halpismallin akkulämpöliivit antoivat mukavan lisälämmön, kun takaisin Suomeen tultaessa saatiin riskisti vettä vielä muutenkin rapeaan kesäkeliin. Ei mitään ongelmaa sinällään, mutta siis nyt oltiin takaisin Suomessa ja majoitus otettiin pyssykylästä Camping Nilimellasta. Matkaa oli taas tehty sen 400km ja suuri osa sateessa. Sodankylässä onneksi keli parani. Valmistettiin ruokaa tuvassa ja saunan jälkeen oli hyvä painaa päätä tyynyyn taas.

Pyssykylästä ajeltiin Ouluun Lapland-hotelliin. Käytiin syömässä intialaisessa ja otettiin yömyssyt. Hieno hotelli kerrassaan ja hyvä sijainti myös. Aika herraskainen kylläkin. Ajokamat päällä reilun viikon rymyämisen jälkeen hotellin respassa tuli etäisyyttä ihan ilman yrittämistä..

Tiet erosivat kaveripariskunnasta ja me jatkoimme Jyväskylän kylpylähotellissa yöpymisen jälkeen takaisn kotiin. 

Matkaa tuli kaikkiaan sen vajaa 4000km ja reissu oli hieno. Tekisin uudelleen. Osaltaan matkan tarkoitus oli jättää lomaeurot kotimaisille yrittäjille ja siinä kyllä onnistuttiin. Matkailu tällä tavalla Suomessa on kallista, siitä ei pääse mihinkään. Erityisesti ravintolaruokailu on käsittämättömän hintaista muuhun eurooppaan (pl Norja) verraten. Mistä lie johtuu, ei ainakaan raaka-aineiden paremmuudesta tai sapuskan laadusta, kyllä sellaista huttua välillä saatiin. Makeinta oli mm. lapin soratiet, luonto ja rauha. Voisi kai todeta, että tärkeintä oli olla tien päällä.

Tulevat suunnitelmat mielessä...

Normaaliaikana nyt olisi kesän reissusuunnitelmat jo kovassa vauhdissa. Uutisia ja viranomaisia seuraan ja jo nyt voi laskea sen puoli vuotta till tähän hetkeen. Siis ennen kuin kukaan uskaltaa sanoa mitään poikkeusolojen lieventymisestä.

Pidetään lippu korkealla ja mieli positiivisena. Kolmen kuukauden päästä on melkein huhtikuu..:-)

Voi hyvin.

Jussi

Valoa kohti, poikkeusolot motoristin silmin.

 Kuten aiemminkin olen sanonut. Tämä bloggaaminen ei ole minulle kovin tiivistä toimintaa. Joskus tosin tulee halu sanoa jotain kirjallisesti. Nyt lienee se olo vienyt voiton.  Edellinen postaus on -19 toukokuulta, joten johan sitä voi "taas" julkaista.

Tuota -19 vuotta voi nyt tässä muistella hyvällä, koska olihan silloin ns. normaali aika eikä tauti jyllännyt pitkin palloa. Nyt on toisin. Todella toisin.

-19 vuonna käytiin reissussa ja ajeltiin taas kerran Via Balticaa alas. Slovenia oli se ensimmäinen varsinainen tavoite, mutta tottakai pysähdeltiin ennen sinne pääsyä. Liettuassa yövyttiin tienvarsi motellissa itämeren rannassa ja sieltä hieraistiin Ostravaan seuraavaksi illaksi. Ostrava oli kiva paikka vaikka sinällään sieltä ei yhdessä illassa mitään raporttia voi antaa, niin hyvä ruoka ja edullinen hintataso jäi mieleen. Ihan länsimainen meno siellä.

Mariboriin päästiin ja sitten alkoi kova ukkosmyrsky. Sitä vähän huonompaa tuuria, koska meillä jäi suunnitellut paikat katsomatta. No toisaalta oltiin hyvä matka taitettu ja lepokin hyvän illallisen kera kelpasi meille oikein hyvin. Hyvän huilin jälkeen ajeltiin Itävaltaan ainaiseen Iselsbergerhofiin Seppiä moikkaamaan. Mukava oli taas tavata tuttuja ja nauttia todellisesta vieraanvaraisuudesta. Itävaltalaisista sanotaan, että he ovat töykeää väkeä, mutta tiedän toisin. Tosin olen kyllä joskus erehtynyt tilaamaan väärin Wienissä katu kioskista ja sain heti kuulla kunniani..:-)

Sitten saavuttiin pariksi yöksi Corsoon, Italiaan. Se sijaitsee lähellä Cortinaa ja tarjoaa mahtavat mestat alppi-motoristille. Pakko on mainostaa myös majapaikkaamme, joka oli putii

kki-hotellin lisäksi myös konditoria. Oli kyllä serviisit sellaiset, et
tä ei paremmasta väliä. Paikka on nimeltään Fiori Dolomites experience hotel. Ajeltiin pitkin poikin mahtavia alppipassoja, sitä vartenhan tänne oli tultu. Saatiin makeaa mahan täydeltä ja saatiin myös itsemme kaikkien alppiruuhkien rysään. Huonohko valmistautuminen toiseen ajopäivään aiheutti sen, että olimme keskellä pyöräkilpailun järjestelyjä. Voitte kuvitella mitä se on, kun n. 2000 fillarispedeä on ihan testoissaan sekoilemassa kapeilla teillä.. No kukaan ei jäänyt alle ja meillä hermo piti hyvin. Lomallahan me oltiin.

No jatkettiin Italiassa ja me kun tykkäämme nähdä ihan niitä paikallisia juttua niin nyt taas nähtiin. Matkasimme San Pietro D´ olbaan, pienen pieneen kylään ja siellä nautiskeltiin ihan muina suomalaisina paikallisesta rauhasta ja illalla kivasta kyläillallisesta. Kyllä nuo italot osaa nauttia toisistaan ja hyvästä sapuskasta. Aamulla lähdettiin kohti Sisteronia ja sieltä sitten ajeltiin Chamberryyn. Molemmat ovat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja. Kyllä tykättiin.

Sittemmin tönäistiin Gessulla Chamonixin kautta Le Chableen. Kyllä on Ranskakin kaunis maa. Mont Blanckin kylkeä pitkin ajeltiin tovi ja todetiin, että enemmän on enemmän. Komea oli tuo vuori.

Matka jatkui yöpymisten jälkeen Sveitsiin Gietroziin. Siellä oltiin oikein herranterttulassa taas kerran. Vähän kateellisena mietiskeltiin maisemia ja muutenkin olemisen keveyttä. Jätettiin prätkä hotellille ja mentiin vielä ylemmäs hiihtohissillä. Kätevää ja tasamaan suomalaiselle ihan kokemus tämäkin. Toisaalta, ei kai se niitten vika ole, että maisemat on kunnossa. Sveitsistä taas oli nähty parasta ja pompautettiin taas Ranskan puolelle Colmariin.

Colmar on se satukaupunki nro.1 kaiketi. Vaikka Cellet ja muut on nähty niin tämä on jo niin ihana, että pikkuisen alkaa tekemään pahaa. Ei sillä kiva paikka ja näkemisen arvoinen kyllä ehdottomasti tämäkin.

Taas ajeltiin eteenpäin ja matka oli jo vahvasti kohti pohjoista. Seuraava setti oli sitten Rudesheimissa, Saksassa. Jälleen kerran aivan hervottoman idyllinen Reinin varrella oleva viinikaupunki. Oli jopa vähän sellainen vanha hyvä rietas meininki osittain. 

Minulle laulettiin jopa synttärionnittelut paikallisen trubaduurin toimesta illan jo hämärryttyä. Kivoja muistoja. Tästäkin tykättiin tosi paljon. Rudesheimistä ajeltiin sitten meille niin rakkaaseen Amsterdamiin ja siellä nautiskeltiin olostamme ja hyvästä illallisesta tutussa ravintolassa. Loput sitten tultiin kotia kohti ajellen. Maininta Kapellskär - Naantali reitille. Hyvä ja edullinen vaihtoehto Sto-Tku reitille.

No tässä todella lyhyesti -19 reissua. Sellaista se oli silloin, kun vielä pääsi peräpohjolastakin pois reissaamaan. Nyt oltiin maaliskuun - 20 jälkeen aivan uudessa tilanteessa globaalisti ja tietysti myös meilläkin. En ala tässä kommentoimaan mitään, koska THL hoitaa sen puolen. Tai alan sen verran, että ärsyttää nämä "minä" ihmiset, joilla kapasiteetti ei riitä ymmärtämään, että tämä homma voitetaan tai hävitään yhdessä. #itcanwait. 

No 2020 reissu tehtiin loppukesästä. Lappeenrannan ystävien luona saatiin vihdoin yhteistä aikaa. Päästiimpä myös vihdoin kaveripariskunnan kanssa taas matkaan. Tästä voisi kirjoittaa oman tarinan, mutta itärajaa pitkin ajeltiin aina Inariin saakka ja poikettiin Norjassa Kirkkoniemessäkin. Korona varjosti kaikkea toimintaa, mutta oli kiva reissu ja varmaan tärkeintä oli päästä johonkin ja tavata meille tärkeitä ihmisiä. Oli muuten 10-vuotis juhlareissu yhdessä. Aika rientää.

Tässä nämä prätkäkuulumiset todella lyhyesti taas. Paljon on muutakin oikeasti tärkeää elämässä, mutta tämä blogi on tätä.

Gessu 1250 on pelannut hienosti, mittarissa on n. 35000 ja tuntuu, että laite on vasta pikkuhiljaa sisäänajettu. Hyvä, tehokas, monipuolinen. Vaikea keksiä mitään negatiivista. 

Voi hyvin ja pidä huolta. Jaksaa pitää, tämäkin poikkeusaika loppuu joskus.

Jussi

Hep. Kessult Kessu maistuu ja muuta sorvaamista

Kessult kessu maistuu..

.. sanoi Hietanen Tuntemattomassa.

Moro!

No nyt voi sanoa, että on ollut luova tauko tämän blogin kirjoittamisessa. On ollut sitä ja tätä ja erityisesti sitä. En kyllä koe tästä mitään paineita vaan kirjoitellaan sitten harvakseltaan, jos kerran niikseen..

Lähes pari vuotta on aikaa kulunut ja koitetaan nyt silti pysyä asiassa, eli moottoripyöräilyssä ja siihen liittyvissä aiheissa.

Gessu vaihtui uuteen tänä keväänä. Nyt siis alla on eka uusi BMW ja malli on R1250 GS Adventure HP. Edelliseen rakkaaseen rautaan ehdin toheltamaan vajaat neljäkymppiä mittariin. Nyt kun tätä kirjoittelen niin tässä uudessa pirssissä on mittarissa pari tuhatta kilsaa, joten laite on vielä tutustumis asteella. Ollaan me jo kaverit, niin väkevä on laitteen moottori ja mm. jarrut ansaitsee kaarre-ABS:n kanssa erityiskiitosta. Muuten kai voi sanoa, että kaikkien ( ja niitä riittää) hilavitkuttimien takana on todella onnistunut moottoripyörä ja hieno laite.

Jos vähän peruutetaan taaksepäin, niin -17 kesällä tuli tosiaan haettua niitä omia rajoja IBA-suoritusten kautta. Ensin piti ajaa SS2000, jotta saisi osallistumisoikeuden seuraavaan ajoon. Sen jälkeen ajettiin kolmen muun kuskin kanssa SS5000K ajo ja näin sai kyllä silloinen Gessu pistää parastaan. SS2000 oli sellaisenaan jo mahti homma ja oli kyllä melko paljon vaativampaa  kuin normi tonninen. Tämän jälkeen muutaman viikon päästä ajeltiin IBA Finlandin ajo, missä lähtö oli Helsingistä ja tarkoituksena oli kiertää kaikki pohjoismaiden pääkaupungit ja palata Suomeen. Matkaa tulisi tehdä yli 5000km ja aikaakin olisi huimat 72 tuntia. Nämä molemmat ovat siis niitä rautaperseajoja, niitä on eri tasoisia ja nämä molemmat ovat vähän sitä perussuoritusta vaativampia ajoja. Sitten löytyy vielä niitä todella vaativia ajoja, niihin voit tutustua IBA Finlandin kotisivuilla. 

2017 vuoden eurotour sijoittui heinäkuulle ja se täräytettiin viia palttikaa Unkarin ja Slovakian kautta aina Montenegron Kotoriin. Matka oli hieno ja ehkä maukkaimpina paikkoina alppien lisäksi mieleen jäivät Bosnian Mostar sekä Sarajevo, Matti Nykäsen mäkihyppyrinne sekä Kotorin uskomaton vanha kaupunki. Matkaa tuolle setille tuli reilussa parissa viikossa n. 7000km. Gessu pelasi ja reissu maittoi.

2018 oli megakiireinen vuosi töissä ja ajot jäivät vähiin. Ei ollut aikaa eikä energiaa, muuhun kuin lomamatkaan prätkällä. Yhtään rautaperseajoa ei yksinkertaisesti ehtinyt ajaa, niin että siinä olisi ollut mitään järkeä. Kilsoja taisi tulla koko kesänä vain noin 14000. Eurotour sentään tehtiin, kun kerran mahdollisuus oli. Tämä oli toinen peräkkäinen reissu vaimon kanssa kahdestaan, kun kaveripariskunnan kanssa ei saatu askelmerkkejä sopimaan millään yhteen yhteistä reissua ajatellen.

Eurotour ajeltiin viime suvena lähettämällä Gessu Italiaan ja lentämällä perässä. 

Ajeltiin Italiassa Gardalle ja sieltä sitten Prosecco-reittiä pitkin Valdobbiadeneen. Kohde oli näitä Italian huikeita maaseudun viinitiloja. Sekä reitti, että kohde olivat aivan loistavia ja loma todella tuntui lomalta. Matka jatkui Sloveniaan, Ljubljanaan, sieltä Bledin äärelle ja sitten Itävallan Iselsbergiin Seppiä moikkaamaan. Gessun eturenkaan joutui vaihtamaan, kun Metzelerin vyö oli antautunut, mutta uusi Dunlopin Road Smart III alle ja taas maistui meno. Todettakoon, että Metzeler, mitä olen aiemmin arvostanut, antoi periksi n. 3000km kohdalla ja jo kotoa lähtiessä vaihdoin vyövikaisen takarenkaan pois. Samaa merkkiä. Jotain laatuhommaa on siis Metzelerillä.. Sittemmin siirryimme Sveitsiin, vaikka Arabbaan, Italiaan oli tarkoitus mennä. Sinne kuitenkin oli luvattu aivan kauheat ukkoset, joten jätimme sen väliin ja päätimme reitin uudelleen. Sveitsi osoittautui hyväksi vedoksi ja saimme nauttia hienoista säistä ja alpeista muutaman päivää. Kyllä täytyy todeta, että ihminen on onnekas, kun näitä pääsee kokemaan. 

Jätimme alpit ja ajoimme Ranskaan. Ensin Saksan rajalle, siis Ranskan puolelle Biesheimiin ja sen jälkeen sitten Ferretteen, todella pieneen kylään, jonka kyljessä on hienoakin hienompi muinainen linna ja sen rauniot. Kaikkea mahtui reissuun, mutta lopulta palasimme Ruotsin kautta kotiin. Matkaa taisi tulla vajaat 6000km. 

Takaisin tähän päivään. Olen näin siviilissä myös Konepyöräklubi ry:n hallituksen jäsen toista kautta ja vastaan hallituksessa ja kerhossa meidän hienon kerhon koulutuksista. Onnekas olen siinä mielessä, että meitä on monta motivoitunutta hyvää tyyppiä näitä koulutuksia taikinoimassa Konepyöräklubissa minun lisäksi. Meidän hienossa kerhossa koulutetaan perus ruosteenpoistot joka ainoa kevät, vedetään vain naisille suunnattu NiceMoto joka kevät, käydään soralla yhdessä ja vedetään pienkoulutuksia ainakin viitenä tiistaina läpi kesän. Eli koulutusta on saatavilla ja hauskaa on! Konepyöräklubi Porissa on kerho mikä tekee paljon eri asioita. Käy kurkkaamassa www. konepyoraklubi.fi ja tervetuloa tutustumaan kerhon toimintaan! Ja se legendaarinen Yyteri Meeting.

  

Tuon nyt vielä tässä esiin sen miten tärkeää on harjoitella ajamista liikenteessä, sitä toiset kutsuu ruosteenpoistoksi, toiset training campiksi ja osa joksikin muuksi. Ei nimellä väliä, mutta tätä muutamia vuosia tätä tehneenä voin kyllä sanoa, että on aivan sama jos olet hieronut sen "satatuhatta" vuodessa pitkin teitä, mutta perustaidotkin ovat hukassa.. Väistö? Jarrutus? Hidasajo? Kaarreajo? Turvaväli? Motion Camouflage? Katseen käyttö? Työntöohjaus?... Näitähän löytyy, mutta me kaikki kehitymme harjoittelemalla asioita. Treenaaminen on paitsi hauskaa ja palkitsevaa, se myös pelastaa henkiä. Joskus ehkä vaikka sinun omasi. Mieti sitä. O s a l l i s t u.

Meinaan muuten saada aikaiseksi ainakin yhden rautaperseen tähän -19 kesään. Siitä on tullut oikein sellainen oma haaste itselleni. Kun joskus tuntuu, ettei aikaa ole mihinkään, niin toisaalta tuntuu hyvältä itsekkäästi ajatella, että tähän otan aikaa ja tämän teen. ( lue: onneksi on ihana vaimo, joka ymmärtää miehensä yläkerran alati pahenevaa laakerivikaa ) Vähän setämiesten hommia, mutta käyppä katsomassa Ibafinlandin uusittuja tyylikkäitä kotisivuja. Tervetuloa mukaan tähänkin hommaan, myös nuoret!

Meinataan myös juniorin kanssa heittää joku yön yli reissu prätkällä, kohde on vielä auki.

Eurotour -19 on hyvällä mallilla suunnittelun osalta ja siitä sitten joskus toiste.

Tosi paljon asioita jäi nyt kirjottamatta, mutta tässä tiiviisti. Kiitos lukemisesta. 

Ajakaa niillä pyörillänne, siihen ne on tehty!

Treenatkaa niillä pyörillänne, siihenkin ne on tehty!

Ennen kaikkea, nauttikaa siitä tunteesta kun sillä omalla pyörällä päästää menemään!

Hyvää kesää!

Jussi

Kausi korkattu ja kevät saa tulla

Nonni moro, sanos Hjallis.

59500 kävijää, olemme siis motoristikansaa!

Talvi alkaa olla lusittu ja kuten aiemminkin olen kertoillut, niin minulle kevät alkaa aina jo mp-messuilta.

Retro Baijerilainen

Tänä vuonna siellä oltiin oikeen urakalla. Lähes koko lauantai päivä. Paljon oli nähtävää ja yksi tuttukin Suzukin osastolla töissä niin siinähän se päivä mukavasti kului. Mitään ei nyt tullut hankittua mutta tarjontaa oli kyllä vähintään riittävästi. Edelleen täytyy todeta, että on se hienoa, että meidän pienesssä Suomessa panostetaan mp-markkinointiin näin paljon ja näyttävästi. Tämähän on tietysti meille harrastajille loistavaa palvelua ja täyttä karkkia.

Hyvä oli nähdä, että uusia malleja esitellään taas paljon. Moottoripyörien markkinat ovat olleet euroopassa kasvussa jo useamman vuoden. Tämä luonnollisesti lisää valmistajien haluja tehdä lisää uusia ja haluttavia laitteita. Varsinkin retropyörät, scramblerit ja cafe racerit tekevät tuloaan. Jotenkin sitä toivoisi, että tämä meidän Suomi-neitokin saataisiin taas kunnon nousuun.

Das Motor

No hankintoja on sitten muuten tullut vähän isompaa ja pienempää. Talven aikana on päivitetty vähän omia ja vaimon ajovarusteita. Nyt jo voi sanoa, että omat Rukka Päijänne pöksyt ovat kyllä ylivoimaisesti parhaat mitä minulla on tähän asti ollut. No sitten se isompi hankinta.
Honda lähti hyvin palvelleena ja tilalle tuli -15 mallin BMW R1200 Gelände und Sport Adventure, eli siis Adve Gessu. Tämä oli itänyt jo pitkään ja nyt siis näin pääsi käymään. Kausi on nyt saatu männä viikonloppuna auki ja minulle uusi peli tuntuu kyllä jo ensimmäisen 170km todella makealta laitteelta. No kunhan kausi saadaan kunnolla auki ja koulutukset käyntiin, niin voin sitten kommentoida enemmänkin. Hieno laite, tykkään.
Navigaattori tuli myös päivitettyä TomTom 410, hyvin tuntuu pelaavan Gessussa ja reitinsuunnittelun ominaisuudet vakuuttavat tällaisen vähän vaativammankin käyttäjän. Vaikuttaa toistaiseksi pätevältä laitteelta.

Oma Gessu ja meri vielä jäässä. 

Muuten mennään normi arkea, mutta harrastuksen puolella on suunnitelmaa taas aika paljon jo valmiina. Tarkoitus on ajaa kesän aikana pari vaativaa IBA-ajoa, osallistua MP69:n Motoristi Survivaliin ja tietysti järjestää oman Konepyöräklubin koulutukset. Eli ruosteenpoisto-koulutus ja NiceMoto mikä siis tarkoittaa vain naisille suunnattua tehokasta koko viikonlopun mp:n käsittelykoulutusta. Jos osallistuminen kiinnostaa niin meneppä tästä koulutukseen .Tervetuloa mukaan!
Samoin tarkoitus on tehdä jälleen perinteinen eurotour heinäkuussa. Siitä on vielä suunnitelmat vähän auki, mutta pitkälle mennään jos minä saan päättää..:-)

Ei tässä nyt sen kummempaa. Kesä on tulossa. Muista, ettei se autoilija näe motoristeja, aja sen mukaan. Ota työntöohjaus haltuun taas talven jälkeen. Ja osallistu johonkin ruosteenpoistoon, se antaa enemmän kuin 10000km tien päällä.

Kiitos kaikille lukijoille. Lähetähän palautetta, jos jokin asia askarruttaa!

Moro.