Voima kanssani vol 2.0

 Tunnelma oli väreilevä ja vähän vaarallinen..

Kuva mun Instatililtä, voi tuota 2500cc voimaa.

Tuolta minusta tuntui, kun lähdin uudella Triumpihin Rocketilla liikkeelle. Tämä on muuten vain ja pelkästään positiivinen asia, että vieläkin tuntuu joltakin. Nyt tuntui.

Trumpan mahtavat äänet ovat jotain mihin en ole tottunut vaikka kaikenlaisten prätkien kanssa on tullut pelattua. Äänet ovat samaan aikaan raakamaiset ja seksikkäät. Kutsuvat.

Otetaas nyt testoilusta vähän pakkia ja kerrotaan taas lukijoille mistä olikaan kyse. Kyse oli siis jälleen siitä, että oma moottoripyörä, BMW GS1250ADV oli saanut sen kolmannen kymppitonnin mittariin ja huollon aika oli. Siispä ajan hengen mukaisesti tein ensin tunteroisen etätöitä huollon kahvipisteellä. Sen jälkeen koeajopyörä saapui ja ei muuta kuin työkamat myyjän kopperoon ja ajokamat takaisin päälle. 

Triumph Rocket 3 R odotti ulkona. Kaunis punainen ja uhmakas olivat ne ensimmäiset tuntemukset. "Ei yhtään mun tyyppinen pyörä" ajatukset karisivat nopeasti. Edellinen mallipolvi samasta pyörästä on krominkiiltoinen pappapeli, tämä on jotain aivan muuta. Todella muuta.

Kun tehoa on 167hv ja vääntöä 221nm siis kaksisataakaksikymmentäyksi newtonmetriä on kyseessä jälleen veret seisauttava laite. Toki laitteella on painoakin, mutta tuo vääntö. Voi veljet.

Liikkeelle ja tien päälle kun pääsin, niin oli aika totuttelu ajoasentoon. Jotenkin se oli minusta vähän höntti. Jalat on liian edessä ja sarvet liian kaukana. Tuntui, että taidan kurvata samoin tein takaisin ja ottaa jonkun muun laitteen alle. Päätin kuitenkin ajaa rampista alas motarille ja antaa vähän happea koneeseen. Onneksi annoin. Onneksi menin. Kun vauhti nousi riittävästi alkoi patopaine pitää kuskia hyppysissään ja aloin ymmärtää ajogeometriaa suunnitellutta insinööriä jälleen. 

Moottorin äänet ja vääntö tuottivat typertyneen ilmeen kypärän sisään. Sitten naurua ääneen. Pakko oli hiljentää uudelleen, jotta voi kiihdyttää uudelleen. Sama vaikutus. Mahtava laite. Korona-ajan yhden hengen tietä pitkin menevä karuselli. Vieläpä sifterikin toimi kuin ajatus. Ajelin kolmostietä motarilla ja ajattelin, että ei tällä kyllä mitään pidempää matkaa tee, sen verran olo on tuulipussimainen n. 130km/h mittarinopeudessa. Vaan annas oll
a, kun eteen tulee hitaampaa liikennettä ja molemmat kaistat vihdoin avautuvat juuri sinua odottaen. On kyllä Triumphin inssit osuneet johonkin moottoripyörien rakkaus-suoneen ja todella napakymppiin. 

Eihän tuo laite ole lähtökohtaisesti mistään kotoisin, mutta siinä on sitä sellaista tunnelmaa, mitä en edes tiennyt kaipaavani. Näin paljon.

Aiemmin kesällä kokeilemani Kawasaki H2 SX oli super nopea ja mahtava laite. Tämä Triumph on jotain muuta ja paljon. Trumppa on täynnä moottoripyörää, pornoa, vääntöä, tunnetta.

Motoristi-minnoille ja manuille vinkkinä. Käykää koeajolla, lupaan että kannattaa.

Pyörän tekniset tiedot tästä linkistä: Tekniikka

Olen lotonnut tämän koeajon jälkeen aktiivisesti..

Kiitos kun luit blogiani.

Jussi