Passo dello Stelvio

Passo dello Stelvio
Ekaa kertaa Stelviolla 2012

torstai 30. toukokuuta 2019

Hep. Kessult Kessu maistuu ja muuta sorvaamista

Kessult kessu maistuu..

.. sanoi Hietanen Tuntemattomassa.

Moro!

No nyt voi sanoa, että on ollut luova tauko tämän blogin kirjoittamisessa. On ollut sitä ja tätä ja erityisesti sitä. En kyllä koe tästä mitään paineita vaan kirjoitellaan sitten harvakseltaan, jos kerran niikseen..

Lähes pari vuotta on aikaa kulunut ja koitetaan nyt silti pysyä asiassa, eli moottoripyöräilyssä ja siihen liittyvissä aiheissa.

Gessu vaihtui uuteen tänä keväänä. Nyt siis alla on eka uusi BMW ja malli on R1250 GS Adventure HP. Edelliseen rakkaaseen rautaan ehdin toheltamaan vajaat neljäkymppiä mittariin. Nyt kun tätä kirjoittelen niin tässä uudessa pirssissä on mittarissa pari tuhatta kilsaa, joten laite on vielä tutustumis asteella. Ollaan me jo kaverit, niin väkevä on laitteen moottori ja mm. jarrut ansaitsee kaarre-ABS:n kanssa erityiskiitosta. Muuten kai voi sanoa, että kaikkien ( ja niitä riittää) hilavitkuttimien takana on todella onnistunut moottoripyörä ja hieno laite.

Jos vähän peruutetaan taaksepäin, niin -17 kesällä tuli tosiaan haettua niitä omia rajoja IBA-suoritusten kautta. Ensin piti ajaa SS2000, jotta saisi osallistumisoikeuden seuraavaan ajoon. Sen jälkeen ajettiin kolmen muun kuskin kanssa SS5000K ajo ja näin sai kyllä silloinen Gessu pistää parastaan. SS2000 oli sellaisenaan jo mahti homma ja oli kyllä melko paljon vaativampaa  kuin normi tonninen. Tämän jälkeen muutaman viikon päästä ajeltiin IBA Finlandin ajo, missä lähtö oli Helsingistä ja tarkoituksena oli kiertää kaikki pohjoismaiden pääkaupungit ja palata Suomeen. Matkaa tulisi tehdä yli 5000km ja aikaakin olisi huimat 72 tuntia. Nämä molemmat ovat siis niitä rautaperseajoja, niitä on eri tasoisia ja nämä molemmat ovat vähän sitä perussuoritusta vaativampia ajoja. Sitten löytyy vielä niitä todella vaativia ajoja, niihin voit tutustua IBA Finlandin kotisivuilla. 

2017 vuoden eurotour sijoittui heinäkuulle ja se täräytettiin viia palttikaa Unkarin ja Slovakian kautta aina Montenegron Kotoriin. Matka oli hieno ja ehkä maukkaimpina paikkoina alppien lisäksi mieleen jäivät Bosnian Mostar sekä Sarajevo, Matti Nykäsen mäkihyppyrinne sekä Kotorin uskomaton vanha kaupunki. Matkaa tuolle setille tuli reilussa parissa viikossa n. 7000km. Gessu pelasi ja reissu maittoi.

2018 oli megakiireinen vuosi töissä ja ajot jäivät vähiin. Ei ollut aikaa eikä energiaa, muuhun kuin lomamatkaan prätkällä. Yhtään rautaperseajoa ei yksinkertaisesti ehtinyt ajaa, niin että siinä olisi ollut mitään järkeä. Kilsoja taisi tulla koko kesänä vain noin 14000. Eurotour sentään tehtiin, kun kerran mahdollisuus oli. Tämä oli toinen peräkkäinen reissu vaimon kanssa kahdestaan, kun kaveripariskunnan kanssa ei saatu askelmerkkejä sopimaan millään yhteen yhteistä reissua ajatellen.

Eurotour ajeltiin viime suvena lähettämällä Gessu Italiaan ja lentämällä perässä. 
Ajeltiin Italiassa Gardalle ja sieltä sitten Prosecco-reittiä pitkin Valdobbiadeneen. Kohde oli näitä Italian huikeita maaseudun viinitiloja. Sekä reitti, että kohde olivat aivan loistavia ja loma todella tuntui lomalta. Matka jatkui Sloveniaan, Ljubljanaan, sieltä Bledin äärelle ja sitten Itävallan Iselsbergiin Seppiä moikkaamaan. Gessun eturenkaan joutui vaihtamaan, kun Metzelerin vyö oli antautunut, mutta uusi Dunlopin Road Smart III alle ja taas maistui meno. Todettakoon, että Metzeler, mitä olen aiemmin arvostanut, antoi periksi n. 3000km kohdalla ja jo kotoa lähtiessä vaihdoin vyövikaisen takarenkaan pois. Samaa merkkiä. Jotain laatuhommaa on siis Metzelerillä.. Sittemmin siirryimme Sveitsiin, vaikka Arabbaan, Italiaan oli tarkoitus mennä. Sinne kuitenkin oli luvattu aivan kauheat ukkoset, joten jätimme sen väliin ja päätimme reitin uudelleen. Sveitsi osoittautui hyväksi vedoksi ja saimme nauttia hienoista säistä ja alpeista muutaman päivää. Kyllä täytyy todeta, että ihminen on onnekas, kun näitä pääsee kokemaan. 
Jätimme alpit ja ajoimme Ranskaan. Ensin Saksan rajalle, siis Ranskan puolelle Biesheimiin ja sen jälkeen sitten Ferretteen, todella pieneen kylään, jonka kyljessä on hienoakin hienompi muinainen linna ja sen rauniot. Kaikkea mahtui reissuun, mutta lopulta palasimme Ruotsin kautta kotiin. Matkaa taisi tulla vajaat 6000km. 

Takaisin tähän päivään. Olen näin siviilissä myös Konepyöräklubi ry:n hallituksen jäsen toista kautta ja vastaan hallituksessa ja kerhossa meidän hienon kerhon koulutuksista. Onnekas olen siinä mielessä, että meitä on monta motivoitunutta hyvää tyyppiä näitä koulutuksia taikinoimassa Konepyöräklubissa minun lisäksi. Meidän hienossa kerhossa koulutetaan perus ruosteenpoistot joka ainoa kevät, vedetään vain naisille suunnattu NiceMoto joka kevät, käydään soralla yhdessä ja vedetään pienkoulutuksia ainakin viitenä tiistaina läpi kesän. Eli koulutusta on saatavilla ja hauskaa on! Konepyöräklubi Porissa on kerho mikä tekee paljon eri asioita. Käy kurkkaamassa www. konepyoraklubi.fi ja tervetuloa tutustumaan kerhon toimintaan! Ja se legendaarinen Yyteri Meeting.
  
Tuon nyt vielä tässä esiin sen miten tärkeää on harjoitella ajamista liikenteessä, sitä toiset kutsuu ruosteenpoistoksi, toiset training campiksi ja osa joksikin muuksi. Ei nimellä väliä, mutta tätä muutamia vuosia tätä tehneenä voin kyllä sanoa, että on aivan sama jos olet hieronut sen "satatuhatta" vuodessa pitkin teitä, mutta perustaidotkin ovat hukassa.. Väistö? Jarrutus? Hidasajo? Kaarreajo? Turvaväli? Motion Camouflage? Katseen käyttö? Työntöohjaus?... Näitähän löytyy, mutta me kaikki kehitymme harjoittelemalla asioita. Treenaaminen on paitsi hauskaa ja palkitsevaa, se myös pelastaa henkiä. Joskus ehkä vaikka sinun omasi. Mieti sitä. O s a l l i s t u.

Meinaan muuten saada aikaiseksi ainakin yhden rautaperseen tähän -19 kesään. Siitä on tullut oikein sellainen oma haaste itselleni. Kun joskus tuntuu, ettei aikaa ole mihinkään, niin toisaalta tuntuu hyvältä itsekkäästi ajatella, että tähän otan aikaa ja tämän teen. ( lue: onneksi on ihana vaimo, joka ymmärtää miehensä yläkerran alati pahenevaa laakerivikaa ) Vähän setämiesten hommia, mutta käyppä katsomassa Ibafinlandin uusittuja tyylikkäitä kotisivuja. Tervetuloa mukaan tähänkin hommaan, myös nuoret!
Meinataan myös juniorin kanssa heittää joku yön yli reissu prätkällä, kohde on vielä auki.

Eurotour -19 on hyvällä mallilla suunnittelun osalta ja siitä sitten joskus toiste.

Tosi paljon asioita jäi nyt kirjottamatta, mutta tässä tiiviisti. Kiitos lukemisesta. 

Ajakaa niillä pyörillänne, siihen ne on tehty!
Treenatkaa niillä pyörillänne, siihenkin ne on tehty!

Ennen kaikkea, nauttikaa siitä tunteesta kun sillä omalla pyörällä päästää menemään!

Hyvää kesää!


Jussi










lauantai 27. toukokuuta 2017

Kausi -17 avattu, täysi tohina päällä..

Järvi oli jäässä. Kuva 25.3.2017
Moro!

Kausi aukesi jo tuossa maaliskuussa ja kylmät tiet ja kylmä tuuli eivät paljon haitanneet, kun aloituskilometrejä pääsi minulle uudella gessu ADV:llä työntämään.

Sittemin.. No lunta on tullut pitkin kevättä ja välillä on ollut huumorissakin pitelemistä, kun ilmojen haltijat ovat oikein intoutuneet näyttämään meille motoristeille, että kuka käskee. Ei sillä, että ainakaan itse jaksaisin kovasti säihin keskittyä. Niillä mennään mitä annetaan ja tilanteen mukaan aina.
Konepyöräklubi, NiceMoto 2017


Konepyöräklubille on saatu kevään koulutukset pidettyä. Aloiteltiin teorialla vielä tuolla talven puolella ja käytiin läpi ´motion gamouflage´ ilmiönä ja se miten sitä voisi estää ja hallita. Sittemmin olemme vetäneet jäsenille perinteisen ruosteenpoiston, nicemoton ja myös yhden ratavuoron. Eli koulutusta on ollut saatavilla ja mukavaa on ollut kouluttajan huomata, miten motivoituneet osallistujat myös kehittyvät taidoissaan. Ehkä keskeisintä kuitenkin on ollut antaa niitä arjen taitoja kanssa motoristeille.
Jarrutusmatka ei ole sama asia kuin pysähtymismatka.
Katse sinne minne olet menossa ja mitä se arjessa tarkoittaa.
Rauman Vappuparaatissakin ehdittiin käydä kerhon kanssa.
















Miksi ajolinjalla mutkatiellä on oikeasti merkitystä.

Ja aina
niin edelleen, nämä ovat kaikki meille motoristeille ihan hyviä aiheita ajatella ja ottaa huomioon siinä joka päiväisessä omassa ajamisessa. Onneksi meillä on pieni mutta tehokas kouluttajatiimi kerhossa ja halu kehittyä, myös opettajilla.

Otin muuten osaa myös MP69:n järjestämälle Motoristi Survival-kurssille keski-suomessa. Ensinnäkin kiitokset kouluttaja-kavereilleni, jotka saivat minut ylipuhuttua mukaan. Oli taas hienoa olla oppilaana mukana treenaamassa omia taitoja. Tälle kurssille voin antaa täyden suositukseni. Olitpa sitten kokenut kettu, tai vasta aloittanut, niin täältä saat hyvät peruseväät prätkän hallintaan ja mukavaan harrastukseen.

Muuten tässä ollaan oltu aktiivisesti harrastuksen parissa. Ajoa on tullut ihan kiitettävästi oman mittapuun mukaan. Samoin kerho on ollut aktiivinen vähän kaikessa tekemisessä.

Käyhän muuten osallistumassa meidän kerhon kaikille avoimeen Insta-kisaan. Jaa oma mp-aiheinen kuvasi instagramissa aihetunnisteella, eli sillä hästäkillä konepyoraklubi_ajaa2017 ja osallistut samalla 30€ arvoisen Motonetin lahjakortin arvontaan.

Kesän reissut on ajamista vailla valmiit. Samoin (toivottavasti) rautaperseajot. Oma tavoite on ajaa noita rp-ajoja minulle uudelle tasolla, eli monipäiväisiin suoritteisiin pitäisi pystyä. Saas nähdä miten äijän käy.


Rigid Industries. Valoa kansalle!
Välinepuolella on todettava, että C3 Pro Schuberth saa palvella vieläkin ja kesällä sitten myös X-lite 550GT. Housuina on nyt Rukka Päijänne pöksyt ja ekat muutama tuhat kilometriä ovat osoittaneet, että aivan huippua. Parhaat housut mitä minulla on ollut. Lisävaloiksi valikoitus Rigid Industriesin D2 Hyperspot- valot. Olen niihin tyytyväinen ja laatutavaraa ovat. Bemarista minusta on tullut kaverit. On se hieno ja monipuolinen laite, kertakaikkiaan. Erityinen maininta tuonne keski-suomen soraränneihin, ai että..
GSA radalla. @Pesämäki.

Tässä nämä lyhyesti.

Ajakaa, sitä varten ne pyörät on tehty!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kausi korkattu ja kevät saa tulla

Nonni moro, sanos Hjallis.

59500 kävijää, olemme siis motoristikansaa!
Talvi alkaa olla lusittu ja kuten aiemminkin olen kertoillut, niin minulle kevät alkaa aina jo mp-messuilta.
Retro Baijerilainen
Tänä vuonna siellä oltiin oikeen urakalla. Lähes koko lauantai päivä. Paljon oli nähtävää ja yksi tuttukin Suzukin osastolla töissä niin siinähän se päivä mukavasti kului. Mitään ei nyt tullut hankittua mutta tarjontaa oli kyllä vähintään riittävästi. Edelleen täytyy todeta, että on se hienoa, että meidän pienesssä Suomessa panostetaan mp-markkinointiin näin paljon ja näyttävästi. Tämähän on tietysti meille harrastajille loistavaa palvelua ja täyttä karkkia.

Hyvä oli nähdä, että uusia malleja esitellään taas paljon. Moottoripyörien markkinat ovat olleet euroopassa kasvussa jo useamman vuoden. Tämä luonnollisesti lisää valmistajien haluja tehdä lisää uusia ja haluttavia laitteita. Varsinkin retropyörät, scramblerit ja cafe racerit tekevät tuloaan. Jotenkin sitä toivoisi, että tämä meidän Suomi-neitokin saataisiin taas kunnon nousuun.

Das Motor
No hankintoja on sitten muuten tullut vähän isompaa ja pienempää. Talven aikana on päivitetty vähän omia ja vaimon ajovarusteita. Nyt jo voi sanoa, että omat Rukka Päijänne pöksyt ovat kyllä ylivoimaisesti parhaat mitä minulla on tähän asti ollut. No sitten se isompi hankinta.
Honda lähti hyvin palvelleena ja tilalle tuli -15 mallin BMW R1200 Gelände und Sport Adventure, eli siis Adve Gessu. Tämä oli itänyt jo pitkään ja nyt siis näin pääsi käymään. Kausi on nyt saatu männä viikonloppuna auki ja minulle uusi peli tuntuu kyllä jo ensimmäisen 170km todella makealta laitteelta. No kunhan kausi saadaan kunnolla auki ja koulutukset käyntiin, niin voin sitten kommentoida enemmänkin. Hieno laite, tykkään.
Navigaattori tuli myös päivitettyä TomTom 410, hyvin tuntuu pelaavan Gessussa ja reitinsuunnittelun ominaisuudet vakuuttavat tällaisen vähän vaativammankin käyttäjän. Vaikuttaa toistaiseksi pätevältä laitteelta.

Oma Gessu ja meri vielä jäässä. 
Muuten mennään normi arkea, mutta harrastuksen puolella on suunnitelmaa taas aika paljon jo valmiina. Tarkoitus on ajaa kesän aikana pari vaativaa IBA-ajoa, osallistua MP69:n Motoristi Survivaliin ja tietysti järjestää oman Konepyöräklubin koulutukset. Eli ruosteenpoisto-koulutus ja NiceMoto mikä siis tarkoittaa vain naisille suunnattua tehokasta koko viikonlopun mp:n käsittelykoulutusta. Jos osallistuminen kiinnostaa niin meneppä tästä koulutukseen .Tervetuloa mukaan!
Samoin tarkoitus on tehdä jälleen perinteinen eurotour heinäkuussa. Siitä on vielä suunnitelmat vähän auki, mutta pitkälle mennään jos minä saan päättää..:-)

Ei tässä nyt sen kummempaa. Kesä on tulossa. Muista, ettei se autoilija näe motoristeja, aja sen mukaan. Ota työntöohjaus haltuun taas talven jälkeen. Ja osallistu johonkin ruosteenpoistoon, se antaa enemmän kuin 10000km tien päällä.

Kiitos kaikille lukijoille. Lähetähän palautetta, jos jokin asia askarruttaa!

Moro.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Eurotouria, Rautapersettä, Kerhoretkeä ja vaikka mitä

Romania - Transfagarasan - Voi että..
No niin. Terve taas.
Olen ollut hämmästynyt blogini lukijoiden suuresta määrästä. Kiitos kaikille teille. Vähän harvaksi on muodostunut tämä mun bloggaaminen.

Kesäkuussa viimeksi päivitystä kirjoittelin ja sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa, mutta ei toki harrastuksen parissa. Nyt marraskuun ensimmäisenä päivänä huomaan parikin asiaa. Ensinnäkin kesä on kyllä todellakin ohi ja toiseksi kun taaksepäin katson, niin paljon tuli harrastettua tänä kesänä.

Kerhon kanssa www.konepyoraklubi.fi käytiin kerhoretkellä Narvassa, Virossa. Reissu oli hieno ja kaikki sujui ilman isompia kommeluksia. Eckerö Linellä mentiin ja etukäteen varattu aamiainen laivalla oli hyvä. Tässä muuten pikku vinkki, kun aamupala on varattu etukäteen pääsee laivalla suoraan ohi jonon syömään. Tallinnasta Narvaan on vähän reilu 200km ja tie ei mitään ihme elämyksiä tarjoa, toisaalta matka etenee hyvin ja tie on hyvässä kunnossa. Majoituttiin Narvassa Inger Hotellissa. Siellä kaikki oli vähän neuvostoliittoa, mutta ihan kohtuu toimivaa kuitenkin. Narva sinällään on kaksijakoinen paikka, osa on ihan vanhaa kommarikamaa ja osa, esimerkiksi jokiranta ja uudet kauppakeskukset ovat kyllä ihan viimeisen päälle. Jos nyt jonkun vinkin tähän, niin käykää Narvan yliopistotalolla, se on osa Tarton yliopistoa ja on rakennuksena näkemisen arvoinen sisältäkin. Siellä on myös viihtyisä kahvila Muna.

Honda todellakin RTG..
Heinäkuu koitti ja se oli meille taas se vuoden odotetuin aika. Eurotourin aika oli käsillä ja vihdoin päästäisiin koko talven ja alkukesän ajatuksissa pyörineen matkan kimppuun. Tällä kertaa suunta olisi Via Baltikan kautta kohti meille tuntematonta Balkania. Lähdimme kaveripariskunnan kanssa heinäkuun puolivälissä ja palasimme takaisin heinäkuun viimeisenä päivänä.
Ukraine Border, No photos!

Reitti kulki suunnitelman mukaisesti Virosta Kaunakseen yöksi. Seuraavaksi edesssä oli yöpyminen Puolassa Łęcznassa. Matka oli kulkenut ja säät hellineet tähän saakka. Tarkoitus oli vetää alkuun muutama ajopäivä ja näin myös tehtiin.

Jatkoimme matkaa kohti Ukrainaa, tämä olisikin sitten aivan uutta. Ukraina käy jollain tasolla sotaa Venäjää vastaan ja maa on muutenkin melko kaksiajakautuneessa tilassa. Krimikin meni ja niin edelleen.
Meistä kukaan ei aiemmin ollut käynyt Ukrainassa ja mitään odotuksia ei juuri ollut suuntaan eikä toiseen. Sen kyllä huomasi, että ei ole Schengenistä kuultu, kun rajalle saavuttiin. Toisaalta maassa maan tavalla tai maasta pois. Eli, kun rajavirkailijat tekivät työtänsä ja me vain hymyiltiin kuin hangon keksit, niin johan homma eteni. Olisikohan mennyt vajaa pari tuntia koko hommassa ja sitten todettiin, että jumakekka, me ollaan nyt Ukrainassa. Pakko todeta, että kaikki paperit kyllä tsekattiin tarkasti ja jopa pyörät katselmoivat kuin asiantuntijat konsanaan.
Ukrainassa ei viisumia tarvita, mutta muuten on papereiden syytä olla lintassa.

Tavoite oli ajella Ivano-Frankivsk:n yöksi. Matkaa tulisi n. 500km yhteensä, mutta olimmehan jo rajan paremmalla puolella. Aika nopeasti selvisi, että teiden kunto on paikoitellen erittäin heikko ja välillä tuntui, että tie puuttuu kokonaan. Toinen asia mikä huomattiin parin ensimmäisen tunnin ajon jälkeen oli se, että täällä nähtiin ainakin viisi kolaria ihan heti. Ainakin kaksi niistä oli vaatinut myös uhreja. Tähän en ole aikaisemmin törmännyt, siis siihen, että koko ajan soi, niin tuntui vähän orvolta olla siellä prätkällä seassa. Kuviakin on, mutta katson, ettei sellaisia kuulu julkaista. No muuten homma eteni ihan hyvin ja kokemus oli uusi monella eri tavalla. Esimerkiksi tankkaaminen. Asemalla oli ainakin kuusi erilaista ja väristä pistoolia, ja kaikissa jotain kyrillisiä merkkejä, joista kukaan meistä ei tajua mitään. Kun vielä bensapoikakin hymyilee ja vastailee sujuvasti Ukrainaksi, niin sai olla tarkkana mitä tankataan. Sanat "euromotor" avasivat sitten lukon ja saimme lyijytöntä jotain bensaa, oktaaneista ei mitään hajua, mutta Honda ja kaverin uuden karhea tonni-Strommi ainakin toimivat vielä. Tunne oli mahtava ja moottoripyöräily osoitti jälleen kerran mahtavuutensa.
Hondan hälytin tilttasi, mutta köytettiin sitten Suizaan kiinni..
Pääsimme lopulta perille, kun ensin etsittiin hotellia muutaman hetken. Katuosoite ei vienyt perille, eikä gepsi-koordinaatitkaan vieneen sinne minne piti. No Hotel Black Castle löytyi lopulta. Tästä sen verran, että paikka on kyllä ihan käymisen arvoinen. Kivilinna todella siisteine huoneineen, wifeineen  ja ravintoloineen on tosi jees. Paikassa on myös hieno prätkäaiheinen pubi ja muuta rekvisiittaa ja sellaista tyylikästä vanhan ajan henkeä. Kahden hengen siisti ilmastoitu huone aamiaisella maksoi huimat 15,10€..
Multa loppui virta hälyttimen kaukosäätimestä, jo näin alkumatkasta. No Abuksen kaapelilla kiinni kaverin Strommiin, jossa hälyt toimi.
Syytä sääliä renkaita, Ukrainassa ei paljon Autoliiton Plus-jäsenyys lohduta..

Aamu koitti Ukrainassa ja matkan oli aika jatkua. Lähdimme liikkeelle aikaisin, se on mielestäni ainoa järkevä tapa matkat silloin, kun ollaan keskellä kuuminta kesää. Siinä kohtaa, kun hiki alkaa pukata oikein huolella niin ollaan ajettu jo pitkälle. Jaksaa sitten illan aikana vähän katsella ympärilleen ja tankata taas seuraavaa päivää varten. 
Tavoitteena Romania ja Transsylvanian Sighišoara. Oltiin siis taas todella jännän äärellä. Tekemäni reititys osoittautui melko haastavaksi. Jossain vaiheessa ennen Romaniaa olimme todella syvällä Ukrainan maaseudulla. Tie muuttui ensin rikkinäiseksi ja sen jälkeen se vain loppui. Jäljelle jäi kaksi uraa ja molemmat t o d e l l a heikossa kunnossa. Tätä jatkui n. 30 kilometriä. Pakko oli mennä eteenpäin, koska paluu takaisin ei ollut vaihtoehto ja toisaalta, mikäs tässä kunhan renkaat kestävät. Ja kestiväthän ne. Perille päästiin ja Romanian raja oli helppo homma, kun ensin oltiin päästy Ukrainan rajaviranomaisista eroon. Pakko mainita, että Ukrainan rajaviranomaiset voittaisivat mitkä tahansa missikisat ulkonäkönsä puolesta, tämä ihan ilman seksisimiä. Vain satunnaisen tarkkailijan havaintona.. 
Ukarine border, Romaniaan menossa.
Sighisoaran hotelli oli jotakuin hukassa.. Ei ollut siellä, missä piti. Ei ollut koordinaatissa. Ei lontoota haastavia ihmisiä missään.. Meinas tulla hiki jo, mutta sitten huoltoasemalta saatiin varmaa tietoa missä meidän majoitus on ja tieto osoittautui oikeaksi. Olimme noin kaksi kilometriä väärässä paikassa, mutta Romanialaisessa vilkkaassa kaupungissa meinasi olla haasteellista.. Hotelli Korona oli aivan erinomainen ja lopulta tunsimme suurta tyydytystä ja onnea, kun hyvä ruoka oli juomineen nokan alla. Seikkailemaan oli lähdetty ja nyt sitten seikkaillaan.
Kukkuu. Transfagarasan.

Aamu koitti ja jatkoimme matkaa Targu Jiu nimiseen mestaan. Tälle välille olin suunnitellut yhden pätkän, jonka todella halusin nähdä ja ajaa. Transfagarasan mutkineen oli kummitellut mielessäni jo vuosia ja nyt se sitten nähtäisiin. Ja olihan se makea pätkä, aika pitkä oikeastaan kokonaisuudessaan. Varmasti n. 70km kaikkine kurveineen ja nousuineen ja laskuineen. Tietysti ne varsinaiset herkkukurvit nyt ei ole kuin vartin veto. Kaunista ja mieleenpainuvaa. Kannatti mennä, menisin uudestaan. Hotellille päästiin illan suussa ja paikka oli pieni ja edullinen tienvarsimesta. Kaikki hyvin, ilmastointi toimi ja palvelu pelasi. Pääsimme lepäämään ajoissa, matkaa oli tehty jo monta päivää joka päivä. Tarkoitus olikin kyllä ajaa reippaasti päivittäin ja vähän myös mitata omaa jaksamista ja tekemistä. Samalla kuitenkin ajaa hienoja reittejä ja olla missaamatta mitään kovin oleellista reitin varrelta.
Serbiaa
Aamu koitti jo monetta kertaa ja anivarhain nokka kohti Serbiaa. Yöpaikka olisi Bosnia-Herzegovinan puolella Bijeljinassa. Tai siis ei olisi, ainakaan suunniteltu. Ajelimme Serbian rajalle ja sitten super kauniita maisemia pitkin Serbiaa. Bensa oli halpaa ja sää jälleen kerran heti aamusta aivan mielettömän kaunis. Saavuimme noin neljän aikaan iltapäivällä B&H:n rajalle ja tylyhkön palvelun jälkeen meidät päästettiin eteenpäin. Ajelimme alueella, jossa sisällisota oli ollut voimissaan. Muutamia taloja vielä näkyi, joissa seinät olivat luodinreikiä täynnä. Muuten alue oli kauniisti korjattu ja elämä on taas voimissaan. Sota on täyttä paskaa kaikille osapuolille ja erityisesti siviileille. No pääsimme hotellin pihaan ja aika nopeasti kävi ilmi, ettei meidän booking.com:n kautta tehtyä varausta noin niinkuin ihan oikeasti olisikaan. Hotellin aulassa istui kaksi setämiestä vetämässä norttia ja tovin siinä toisiamme tuijotettiin. Lyhyesti pitkä juttu. Saatiin vastapäisestä hotellista majoitus samaan hintaan ja olimme kokemusta rikkaampia. Hotellin entreessä oli mm. metallinilmaisinportti toivottamassa vieraat tervetulleeksi. Ei ole ihan korkeimmillaan tuo luottamus vielä Serbian ja B&H:n välillä. Valitettavasti.
Aamiainen jätettiin syömättä hotellissa, enemmän olin tyytyväinen, että päästiin eteenpäin. Ei ollut hyvä kokemus. Lähdimme siis todella aikaisin ja söimme aamiaista matkan varrella. Sää suosi ja pyörät pelasivat edelleen ilman yhtään vikaa. Mikäs tässä, nautitaan!
Matkasimme läpi Kroatian suoraan Sloveniaan Škocjaniin. Reitti kulki Kroatian sisämaita pitkin ja oli kaikin puolin mukavaa ajettavaa. Slovenia, kun alkoi lähestyä niin maisemat vain paranivat. Fiilis aivan tapissa taas ja etukäteen varattuun perheomisteiseen motoristiystävälliseen Marincic Inn:n saavuttiin ajoissa kahden jälkeen iltapäivällä. Paikka on pieni ja omistaja pitää paikkaa jo neljännessä polvessa. Mielettömän ystävällistä, siistiä ja edullista. Iltaa vietettiin kävelemällä pitkin poikin pikkukylää ja lopulta syötiin loistava illallinen ulkoterassilla. Aivan mahtava mesta! Suositus.
Pyörät pesty Kärntenissä, Hermagorissa
Maistui olut..
Reissu oli edennyt hienosti ja olimme taas kerran alppien juurella. Mietinnässä oli, että minne mennään ja mitä halutaan nähdä. Päädyimme ajamaan Itävaltaan ja varasimme sieltä Kärntenin alueelta 1,6km korkeudelta moto-hotellin nimeltään Panorama Hotel. Tämä oli puolihoidolla vähän sitten arvokkaampi valinta, mutta se tehtiin tahallaan. Palvelu oli mahtavaa, pyörille huoltopaikka ja autotalli säilytystä varten. Pesurit ja pesuaineet. ( kyllä pesimme pyörät n. 5k km ajon jälkeen), mahtava päiväreitti saatiin suoraan naviin, kun isäntä halusi reitin suoraan sinne heittää. Samoin ruokapuoli oli aivan överiä. Siis todella huippuluokkaa ja ne maisemat. Menkää sinne, siellä on motoristin hyvä olla. Mahtava paikka, mahtavat reitit ja kaikki muutenkin ihan viimeisen päälle. Täällä oltiin sitten pari yötä ja lepäiltiin myös, vaikka toki päivällä piti ajolla käydä..:)
Päiväreissulta Kärtenissä, AUT

Seuraavaksi suuntasimme Moselin laaksoon ja varasimme sieltä myös pari yötä suositellusta moto-hotellista. Post Hotel, jossa pyörät olivat hienosti puulattialla yötä. Mahtava mesta tämäkin. Siellä käytiin jokiristeilyllä ja nautiskeltiin Riesling-viinejä. Ei voi valittaa, tuntui kyllä ihan lomalta. Käytiin myös ajelemassa viinilaaksoissa ja pakko sanoa, että vuorifriikkinä nekin olivat kyllä ihan tosi makeita pätkiä.

Oli aika suunnata pohjoiseen, kotia kohti. Mainittavan arvoinen asia matkan varrella oli hotelli Hampurin alueella, nimeltään Alt Lohbrügger Hof. Vanhan ajan germaanien hotelli, jossa kaikki oli paikallaan. Kannattaa ottaa lepopaikaksi, jos sattuu hyvä tarjous kohdalleen. Meille sattui. Muuten loppupätkässä ei mitään ihmeitä ollut. Ruotsissa oltiin Ljungbyssä keskellä kylää hotelli Terrazzassa. Hoh hoijaa, eipä siitä sen enempää. Kaikki pelasi, mutta ajatus oli takaisin kotihommissa ja niimpä tulimme sitten Viikkarin porauslautalla kotiin. 
Loppu hyvin kaikki hyvin. Matkaa tuli sen karvan vaille seitsemän tuhatta kilsaa ja yhteensä 14 valtion mailla ajeltiin. Aika setti vaikka itse sanonkin. Mahtava reissu, kertakaikkiaan.

Muuten sitten, viikko tämän jälkeen hieraistiin parin tutun kanssa yksi rautaperse vielä. Saatiin sitten hieno IBA-lakki extra palkkiona. Matkalle mahtui vähän tekniikkaongelmiakin, ei minulle, mutta laji näytti nurjan puolen kaverille, jolla pyörä jäi tien päälle.

Honda Hermagorin aamuauringossa. Kello oli n. 0630, muut vielä nukkuivat.
Loppukesänä ajeltiin vielä Riikaan vaimon kanssa pitkälle viikonlopulle ja sen jälkeen aika onkin mennyt vahvasti perheen kanssa, töissä ja kotona pikku remonttihommissa. Hondaan tuli tälle kaudelle sen aika tasan 20000 km, eniten mitä minä olen kaudessa ajanut ikinä. Hyvä pyörä, ei vikoja.

Tässä nämä kuulumiset nyt tällä kertaa. Vähän tuli pitkää tavaraa ja montaa monessa, mutta kiitos kun jaksoit lukea!

Nyt talvi väliin ja uudet suunnitelmat kehiin. 
Moro!





lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kausi auki koulutuksen kautta

IBAF Superviikonloppu Konepyöräklubilla
Ruosteenpoistoa, Kouluttajakoulutusta, Rautaperseajoa ja taas lisää... Kausi avattu melko aktiivisesti..

Hep. Ja pahoittelut radiohiljaisuudesta. On niin tätä päivää sanoa, että on kiirettä pitänyt. En nyt tässä sen ikuisen kiireen taakse mene, mutta enpä ole jaksanut kirjoitella aiemmin, kun ei ole siltä tuntunut.

No kuten aiemmin sanoin maaliskuussa. Kaikkea oli tulossa toukokuussa ja niin myös tuli. Ihan mahtavaa ja motoristille todellista vierihoitoa pitkän talven jälkeen.




Nössötappi tuli vastaan, Pirelli rajoilla..:-)
Toukokuun alussa otin siis osaa SMOK:n kouluttaja koulutukseen Joutsassa. Silloin, kun on kaikki tähdet kohdallaan niin luonaa kaikki, nyt oli. Sää oli mitä mahtavin koko koulutuksen ajan, ehkä vähän liiankin sillä nahka paloi ja huolella. Koulutusta oli helatorstaista lauantaihin saakka ja kerrankin kouluttajat olivat oikeasti ensinnäkin hyviä kouluttajia mutta myös todella taitavia kuljettajia. Omat taidot joutuivat äärirajoille ja oppiakin tuli paljon. Mutta ennen kaikkea oli aivan älyttömän hauskaa ja hienoa päästä viemään itseään ja omaa pyörää aivan omille äärirajoille. Siis niin siistii, vai miten se nykynuoriso tämän nyt sitten ilmaisisi. Hyviä tuttavuuksia syntyi ja omat kouluttajataidot saivat todellakin aivan uutta pontta. Todella hienoa toimintaa harrastuksen parissa, suosittelen SMOK:n toimintaan osallistumista kaikin puolin.

Honda kävi 24tkm huollossa Bike Worldissä Tampereella ja kerrankin olen tyytyväinen saamaani palveluun. Hyvä niin.

Sitten olikin vuorossa hymyilevän motoristin kevätpäivä Mäntsälässä ja sinnehän piti tottakai lähteä Konepyöräklubin yhteislähdöllä. No ei meitä ollut kuin sen kahdeksan pyörää, mutta yhdessä mentiin ja perille löydettiin. Paikalla oli saamieni tietojen mukaan n. 800 pyörää ja ihan hyvä fiilis. Vähän meinasi vesisade haitata, mutta sateen sattuessa sateessa vai miten se nyt taas menikään? No me kun olemme nälkäistä porukkaa niin päätimme skipata varsinaisen ryhmäajelun ja suunnata Forssaan lounaalle. Hyvä päätös Autokeitaan lounas on aina hintansa väärtti. Tosin vettä tuli kokomatkan sillä lailla riittävästi, että koko ajan nauratti.. Ei siinä mitään hyvä ryhmä ja hyvä ruoka, kaikilla positiivinen asenne. Se riittää yleensä kaikessa todella pitkälle.


Sitten koittikin se paljon odotettu IBAF:n superviikonloppu. Itseni koen täysin noviisiksi näissä rautaperseajoissa. Viimekesän ensimmäisen ajon jälkeen jäi kuitenkin erittäin hyvä fiilis ja kasvava himo ajaa näitä lisää. No nyt oli sovittu, että Konepyöräklubin kokenut porukka vetää IBAF superviikonlopun aikana SS1000Finland ajon. Tähän siis olin itsekin sitoutunut ja malttamattomana odotin pääsyä tienpäälle. Ajo oli suunniteltu aloitettavaksi Turusta ja päätös olisi Porissa Konepyöräklubin kerhotalolla. Näin tehtiin. Itse olin varannut jo hyvissä ajoin majoituksen edelliselle päivälle Turusta. Laiva Hostel
Borea toimi tässä tarkoituksessa varsin mainiosti, eikä maltillinen 36€ hinta aamiaisineen haitannut yhtään.
Moro


Antaa soittaa sitte..
Aamu koitti ja siirryimme Koulukadun ABC:lle aloitustankkausta varten. Voi prkl.. Ajosuorituksen todistajalomake.. Se tyhjä tunne, kun tunnet itsesi noin tikkuaskin kokoiseksi.. nyt tuli munattua kunnolla, siellähän ne työpöydällä työpaikalla.. Voi nyt perkl.. Muilla osallistujilla ei ollut tyhijä lomakkeita mukanaan yhtään. Mietin, että tässä sitä noviisi harrastaa.. No S-Market oli auki ja kävelin sisään manaten omaa tyhjäpäisyyttäni. Paikallisen S-Marketin myymäläpäällikköhän se varsinainen pelimies oli. Kuultuaan mistä on kysymys painelimme niiltä jaloilta takahuoneeseen ja IBA Finlandin sivuilta tulostamaan tarvittavat dokumentit. Toivottipa nuoriherra vielä onnea matkaan. Loistavaa asiakaspalvelua ja terveiset sinne Turun Koulukadulle, jos tätä kautta sattuu menemään perille!
Ajo itsessään oli vaativa, ainakin minulle. Normi SS1000 mutta siihen päälle nuo Finlandin säännöt.. Tutustu lisää http://www.ibafinland.fi/instructions/189-erityisohje-ss-1000-finland
Olavinlinna
No kaikkea sitä tulee luvattua ja toisaalta voin rehellisesti sanoa, että nautin ihan joka kilometristä. Kertakaikkiaan hienoa hommaa. Jotenkin olen omimillani kainuun korpitaipaleilla, o poka kommeeta sanois porilainen. Tuli siis käytyä vaikka ja missä mutta mm. Dorkadianmäellä, Savonlinnassa, Taivalkoskella ja Vaasassa. Ajotarkastus ei ole tätä kirjoittaessa valmiina, mutta vahva käsitys ajon suorittamisesta on. ( ehkä )

Yyteri ja Securrider 2016
Sitten koittikin jo toukokuun viimeinen viikonloppu. Olin siis ottanut vetovastuulle tämän vuotisen työporukan yhteisajon suunnitelun ja toteutuksen. Securrider on tuo konklaavi nimeltään, eikä siinä mitään. Olin omasta mielestäni valmistellut herrasväelle hyvän viikonlopun teemalla turvallinen moottoripyöräily.
Lyhyesti. Päätin, että annan omaa tuoretta osaamistani kouluttajana ruosteenpoiston yhteydessä, ja mikäs sen hienompaa, kuin että saimme myös Konepyöräklubilta kolme kokenutta kouluttajaa
Tsekkaa Lauha.fi


avustamaan. Aivan mahtavaa. Paikaksi olin valinnut Pesämäen moottoriradan Honkajoelta. Valinta osui niin nappiin, kuin mahdollista. Todella hyvä mesta niin rasti- kuin ratakoulutukseen. Päivän jälkeen ainakin suusanallinen palaute oli ylitsepursuavan positiivista. Toivottavasti jotain työkaluja turvallisempaan ajamiseen jäi joka ukolle sinne arkeen. Yöksi olin varannut meille Lauha.fi:stä metsämökki majoituksen saunoineen, tästä nyt ei sen enempää, mutta todella hyvä palvelu ja siisti mesta! Lauantaina koitti maantieajon koulutus ja siirtymä eri mutkapätkien ja lounaan kautta Kylpylähotelli Yyteriin.
Mää rentoru nyte
Päivä oli sujunut hienosti, mutta kiistatta sen kruunasi kauniit yyterin dyynit ja ennen kaikkea uskomattoman lämmin +23 sää. Hikeä pukkasi rannalla vaikka yritimme kylmällä oluella oloamme helpottaa.
Illan kruunasi matka Porin keskustaan ja Ravintola Kirjakaupan bändin huuto " tämä on Securriderille" ja sen jälkeen loistava veto Born to be wildistä. Kiitos vielä.

Toisin sanoen Honda on saanut sen 6000km tähän alkukauteen ja lisää lienee tulossa.

On tämä hieno harrastus ja talven jälkeen on kiva toteuttaa itseään.
Tässä siis vain pintaraapaisu. Tässä on välissä on vedetty mm Nicemoton koulutus yhdessä kerhon muiden kouluttajien kanssa ja sekin oli todella positiivinen reissu. Siitä joskus myöhemmin, ehkä.

Kiitos kun jaksoit lukea.

Palataan taas ja kumipuoli alaspäin!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Oho..
Kokemäki, Kokemäenjoki
Talvi o muuten nyt loppu. Voi, että maistuu muuten makeelta, linnut laulaa ja maa alkaa tuoksua elämältä. Kevät on aina se aika vuodesta, kun me saamme seurata uuden elämän alkamista, luonto herää. Hienoa.

Aika moni asia on puhekielessä nykyään ihan ok ja tosi jees ja muutenkin hianoo.. Minun mielestä tämä, että tuo valkoinen asia on lakannut satamasta maahan, on aivan elinehto meille niin sanotuille normaaleille ihmisille. Ihmisillä tarkoitan tässä motoristeja. Porilainen sanoisi, että o poka kommeeta, ku paistaa välil.. 
Samaan aikaan maailmassa tapahtuu ihan vääriä asioita koko ajan, joissa ihan syyttömät siviilit joutuu kärsimään kaikkien hullujen vuoksi. 
Pahalta tuntuu.

Tämä pysyy kartalla..
Tallissa nyt ei ihmeitä ole talven aikana tapahtunut. Vedin sähköt naville latausistukkaan ja siinäpä se kokonaisuudessaan. Ei hääviä, mutta jotenkin ei vaan jaksanut virittää uusia led-valoja tms. heebeleitä pitkin pyörää. Joskus tuo kuluntut lause " less is more " pitänee paikkansa. Jos noista härveleistä sun muista nyt jotain sanoisin, niin tuo SPOT GEN3 tuli hankittua ja sille on melko kovat odotukset. Tulipa sitä jo autossa testattuakin ja hyvin tuntuu pelaavan. Tsekkaa itse netistä.

Onneksi on kevät ja jotenkin lupaus uudesta seikkailusta saa taas jaksamaan eteenpäin. Märkä asvaltti ja viileä kevättuuli tuntuu niin hyvältä ja kutsuu ajamaan. Luulen, etten ole tämän ajatuksen kanssa ihan yksin. Jotenkin vaan niin..

Tästä tykkäään, Honda VFR 1200 X
No tänään sunnuntaina oli länsi-rannikolla aivan mahtava kevätpäivä ja ajamaan piti päästä. Paikoin yli kymmenen astetta. Rukat sun muut kahvalämppärit päällä ei tullut kylmä. Se on jotenkin ihme juttu. Syksyllä, siis joulukuussa jaksaa painaa vaikka missä säässä ja kylmä ei ole. Mutta annas olla, kun talven jälkeen pitäisi suunnitella vaikkapa osallistumista toukokuun IBA:n superviikonlopun rautaperseajoon. Johan alkaa ajatus juoksemaan, että millä varusteilla mennään ja, että mahtaa olla kylmä. Ou gaad..

No en tässä nyt sen enempää jaarittele. Muistakaa osallistua paikkakunnillanne järjestettäviin ruosteenpoistoihin. Se on kuulkaa paras henkivakuutus mitä saatavilla on. Tosiasiassa pieni herkistely ja pyörän haltuunotto talven jälkeen ei tee pahaa sinullekaan.

Jäistä on vain muisto, kesä saa tulla.
Pakko sanoa, että kyllä se eka kunnon ajolenkki talven jälkeen maistuu aika pirun hyvältä. Minä en tänään hieronut kuin n. 150km. Oli kova tuuli ja kaikkea..:-) Oli aivan mahtavaa. Honda sai muuten kutsun kardaanin ristikkonivelen vaihtoon, on kuulemma kaiken näköistä probleemaa sen kanssa. En tiedä, mutta hyvä että hoitavat kuntoon. Siitä pisteet isolle H:lle.

Muistakaa nyt hyvät ystävät, ettei se autoilija näe moottoripyörää talven jälkeen. Olkaa itse hereillä ja ennakoikaa. 
Käykää se ruosteenpoisto. 
Nautinnollista kevättä, onhan tätä nyt odotettu.


lauantai 5. maaliskuuta 2016

Talvi on vihdoin selätetty! On maaliskuu. Vesi tippuu räystäistä ja linnutkin ovat alkaneet laulaa. Motoristin sydän sykkii kiivaammin ja odottaa kärsimättömästi teiden sulamista. Tämä on hienoa aikaa.
Tää voi tulla kalliiksi
Espargaron Moto-GP pyörä
Oma talvi päättyy aina jo mp-messuille, missä tänäkin vuonna tuli poikettua. Pääkopassani tässä kohtaa totean aina, että nyt on se suurin tuuba talvesta voitettu. On hienoa, että Suomen kokoisessa pienessä maassa järjestetään noin ylimitoitetut alan messut markkinoihin nähden. Suosikit tämän vuoden messuilta itselle ovat Triumph Thruxton 1200 ja uusi Hondan Africa Twin. Ihan erilaisia keskenään, mutta molemmat ovat todella hienoja laitteita. Samoin ikuinen kuume isoon KTM:n Adv-pyörään voi edelleen hyvin kuten myös uuden GSA:n taudin kuva on ihan kohdillaan. Toisaalta myös ikuinen Ducati-himo voi hyvin, kuten myös hinku omistaa oma Moto-Guzzi on voimissaan. Toisin sanoen lääkitys varmaan pitäisi tarkastaa..No uutta pyörää ei nyt hankita, mutta uusi Rukan takki tarttui mukaan, muuten messuista selvittiin ilman isompia mustelmia.

Uusi Afrikkalainen..:-)
Talvi on minulle tuskaa. En todellakaan ole se dude joka on innoissaan, kun lunta sataa ja pääsee hiihtämään ja kolaamaan pihaa. Minulla on joku perus set-up geeneissä vähän lämpimämpään todennäköisesti. Parasta talvessa on sen loppuminen ja sillä hyvä. Jos nyt yhden asian talvesta nostan positiivisen puolelle on se, että silloin on hyvää aikaa suunnitella uusia moottoripyörällä tehtäviä retkiä. Mikäs sen parempaa, kuin pitkän työviikon jälkeen ottaa lasi punkkua ja tehdä suunnitelmaa. Siinä aika kuluu hienosti, kun karttakirjoja selailet ja muistelet vanhoja prätkäreissuja. Mennäänpä tähän aiheeseen vähän syvemmin.

Väännäppä itsesi siihen modeen, että sinulla on kaksi viikkoa aikaa kesälle ja haluat lähteä prätkällä puolison kanssa kokemaan uutta.

Aikaisempina vuosina olemme ajelleet siellä täällä pitkin poikin eurooppaa, joskus jopa kireämmälläkin aikataululla. Jälkikasvu kotosalla velvoittaa.. On menty ruotsin läpi eurooppaan, risteilty Finnlinesillä itämeren yli ja pari kertaa on myös lähetetty pärrä rekalla Italiaan ja lennetty perässä.
No nyt tänä talvena se kuningasidea syttyi päässäni. Jotain uutta on harrastukseen haettava. Viime kesäinen kokemus ViaBalticasta oli kaiken kaikkiaan paljon positiivisempi, kuin mitä useimmat kaverit olivat antaneet ymmärtää.
Niinpä siis viiapaltikaa hyödyntäen voitaisiinkin suhata Valko-Venäjän ja Ukrainan kautta Romaniaan. Sieltä tuupataan etelään ja Kroatian Dubrobnikin kautta alpeille. Tästä tulisi kyllä jännää.

Paljon on näkemättä ja kokematta varsinkin noita itä-euroopan valtioita. Sen verran ovat valtioiden päämiehet muljanneet, että meikäläisen alakoulun kartasto ei enää juurikaan pidä paikkaansa.
Seuraavaksi pitää laittaa viisumihakemukset transit-visasta menemään Belaruksen konttoriin Hesaan ja tsekkailtava muutenkin tarkemmin noita reittejä. Jotain uutta ja jännää siis tulossa. Laskeskelin, että n. 6000tkm tulisi reissua ja aikaa on sen kaksi viikkoa, kuten ennenkin. Kiitos siitä tukijoukoille kotomaassa.

No tärkeintä, on se että on unelmia ja tavoitteita. Nyt on vasta maaliskuu ja reitit sun muut ovat alustavasti valmiina. Kesään tulee kuulumaan paljon muutakin moottoripyörällä toteutettavaa. Lupauduin järkkäämään tämän vuoden firman Securrider-ajot, toukokuussa pitäisi päästä ajamaan super viikonlopun aikana rautaperseajo ja vieläpä toukokuussa SMOK:n pitäisi kouluttaa minua mp-kouluttajaksi. Paljon mukavaa ja haasteellista on siis tulossa harrastukseen liittyen. Kesäkuussa päästään ottamaan kesän -16 ensimakua ulkomaista, kun Konepyöräklubin kanssa tehdään kerhoretki Viron Narvaan. Saattaapa olla, että poiketaan myös Neuvostoliitossa. Se kun on aivan siinä joen toisella puolella.

Kausi alkaa ihan kohta. Koitetaan malttaa ja muistetaan, että ne autoilijat eivät näe talven jälkeen motoristeja!

Muista hoitaa oma ruosteenpoistosi huolella. Jos et tiedä mitä se tarkoittaa niin laita viestiä tai tutustu asiaan netissä
Stelvio, ITA. Sinne ehkä taas tänä kesänä.
Honda VFR1200X Crosstourer RTG
#motolife, #naturelovers, #honda, #moottoripyörä, #vfr1200x, #matkailu, #visitfinland, #visitpori, #ekoteko, #mp-mies, #teamcampari, #matkalla, #moottoripyöräily
. Mm. Konepyöräklubilla me järjestämme ko. tapahtuman.
Turvallisuus ennen kaikkea!

Stay tuned.