Passo dello Stelvio

Passo dello Stelvio
Ekaa kertaa Stelviolla 2012
Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsenäisyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsenäisyys. Näytä kaikki tekstit

lauantai 16. tammikuuta 2016

Securrider  2015- teemana talvisota ja moottoripyöräily


Jo vuosia olemme yrittäneet ja onnistuneet kokoontumaan työporukan kanssa ajamaan kerran vuodessa yhteinen ajo prätkillä. 2014 vuonna kävimme viettämässä viikonlopun tutustuen Viron maisemiin ja tukikohtana silloin oli Pärnu ja Aleksandri Pub. Silloin poikettiin mm. Viljandissa ja nautiskeltiin Pärnuun kauneudesta. No siitä nyt ei pitänyt sen enempää tähän kirjoitella, ehkä joskus toisten lisää siitä.

Tällä kertaa matkamme suuntautui itään ja kaakon kulmalle ja muistelemaan, mitä kaikkea Suomen itsenäisyys onkaan vaatinut aikaisemmilta sukupolvilta. Toisin sanoen joka vuosi joku meistä saa tehtäväkseen huolehtia matkan järjestelyistä ja jonkinlaisen teeman ympärillä pyörimisestä. Suunnitelma, jonka kollega oli laatinut alkaisi tutustumisella Kuhmon talvisotamuseoon ja sitten majoituksella Kalevala hotelliin. Seuraavana päivänä olisi tiedossa siirtyminen ensin aivan itään ja Venäjän rajaan tutustumisen jälkeen Raatteentielle ja sieltä yöksi lauttayhteyksien kautta yli Manamasalon Oulunjärven kupeeseen.

Työkaverini pohjoisesta oli ottanut tämän haasteen vastaan ansiokkaasti ja olin, kuten muutkin osallistujat täysin hänen armoillaan. Sovittu oli, että teema on talvisota ja tutustuisimme teemaan syvällisesti ja samalla tarkoituksena olisi ajaa tuhti annos moottoripyörällä.

Startti koitti perjantai aamuna, minulla jo kukonlaulun aikaan, koska tavoitteena oli tavata yhdessä alkuiltapäivästä Kuhmossa. Aika nopealla matikalla Porista Kuhmoon on sen reilut kuutisen sataa kilometriä matkaa ja aikaakin tuohon siirtymään menisi väkisinkin hyvän aikaa. Teimme treffit Tampereen kylkeen muutaman samasta suunnasta tulevan työkaverin kanssa aamu kahdeksaksi ja niinpä Tampereella ekat tankkaukset perjantai aamuna kasilta ja nopeat kuulumisten vaihtamiset pystykaffeen äärellä. Ja matkaan.

Matka Kuhmoon sujui suhteellisen hyvin ilman kommeluksia. Tosin itse aiheutin itselleni yhden kunnon stiplun, tai pitäiskö nyt sitten teeman mukaisesti sanoa ryssimisen. Olin nimittäin sopinut tuttuni kanssa ( joka myy prätkiä, mönkkäreitä ym. ja tarvikkeita, kiitos Veke.) uuden kypärän ostamisesta ja sovittu oli, että vaihdan uuteen pottaan lennosta, kun Jämsä ohitetaan. No minäpä itsevarmana en semmoisia naviin valmiiksi laita vaan luotin siihen, että muistan kyllä mistä kohtaa Jämsän Huolto-Kaksikolle käännytään. No en todellakaan muistanut. Neljän pyörän letkan pysäytin vähän Jämsän jälkeen ja kerroin palaavani vaihtamaan kypärää, että menkää te vaan. Nähdään sitten myöhemmin tankkauspaikalla. No, pitkä juttu lyhyesti. Tuttuni oli järkännyt kaikki valmiiksi ja niin uskollinen Araini vaihtui uuteen Schuberthiin. Uusi kypärä päässäni painoin menemään ja lopulta tapasin porukat sovitussa paikassa. Huoh, muut oli pitäneet hyvän tauon ja olivat virkeinä jatkamaan. Minä "kypärämies" tankkasin Hondan ja totesin, että joo joo mennään vaan saman tien.


Kuhmoon saavuttiin ilman sen isompia säätöjä. Yksi mp-poliisi nosti meille matkan aikana etusormeaan moottoritellä, mahtoiko morjestaa? Saavuimme kuitenkin ihan aikataulussa Kuhmoon ja iloisen jälleennäkemisen jälkeen tutustuimme pieneen mutta ihan kaikin puolin vaikuttavaan talvisotamuseoon. Jotenkin sitä vaan hiljenee, kun hetken asiaa autenttisessa ympäristössä ajattelee. No lisää olisi tulossa.
Hotelli Kalevala oli varsin miellyttävä, tosin asiakkaita meidän lisäksi ei paljoa ollut, mutta nautiskelimme illasta virvokkeiden kanssa ja juttua riitti. Päivä oli ollut pitkä ja peti kutsui jo aikaisin.

Aamupalalla todettiin, että fiilikset ovat hienot ja matka saattaisi jatkua. Hotelli jäi taakse ja ajo alkoi. Itselleni oli aivan mahtavaa ajaa omassa kotimaassa aivan uusia teitä ja katsella ympärilleni. Alkutankkausten jälkeen pääsimme todella matkaan ja koko ajan parani. Määränpäänä olisi Raatteentie, mutta matkalle mahtuisi paljon ennen perillepääsyä ja paljon myös sen jälkeen. Mikä parasta säät suosi edelleen.

Ajo sujui kahdeksan pyörän letkassamme kaikin puolin hienosti ja tosiaan ne kelit suosi. Yhtään ei ollut satanut koko reissun aikana! Läksimme ensin käymään matkajuhtamme johdolla Venäjän raja-asemalla. Tämä vain siksi, että minäkin näkisin, että miltä se Neuvostoliitto oikein näyttää. No raja-asemalle päästiin ja eipä tuo hääviltä näyttänyt rajan tuolla puolen. Neuvostoliiton näkeminen riitti ja suuntasimme Raatteentielle. Ajo oli todellista korpimaisemaa ja pakko myöntää, että en muista milloin olisin nauttinut niin paljon moottoripyöräilystä. Menin jonkin tason transsiin ja nautin vain. Ympärillä ei ollut muuta kuin kumpuilevaa korpimaisemaa ja hyvälaatuista tietä lähes loputtomiin. Honda veti menemään ja kuskikin oli tikisssä, pelkkää nautintoa. Tämä oli aivan mahtavaa. Tästä tässä on kyse.

Mitä nyt! Perkele! Reaktiojarrua pukkaa ja ajatukset tulivat nanosekunnissa takaisin maanpinnalle. Poron perkele keskeytti haaveiluni ja euforiani. Prkl. Mihinkään ei osunut ja eikä välttämättä ollut todellisuudessa edes kovin lähelläkään, mutta happea sai taas kiivaasti. Tämäkin on osa moottoripyöräilyä ja se siitä. Matka jatkui ja pääsimme perille Raatteentielle. Tätä olin odottanut kovasti. En erityisesti ole minkään tason "sotahullu" mutta olen aika isänmaallinen. Olen kiinnostunut siitä mitä oikein tapahtui ja miten ihmeessä me selvisimme siitä kaikesta kauheudesta. Saavuimme siis Raattenportille,  minne on rakennettu hieno näyttely siitä mistä kaikesta siellä oli kyse.

Näyttely Raatteenportilla on kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen ehdottomasti. Paikat on tiptop ja ovat siellä rakentaneet muutaman simulointipisteen eri asioista. Muun muassa pääsin kokeilemaan miten kylmältä ase tuntui paljaalle kädelle niissä olosuhteissa. Voin kertoa, että kylmältä. Ei vähä mitään. Kun olimme yhdessä käyneet koko näyttelyn läpi, niin vetäjämme otti porukat kasaan huoneessa, missä oli seinät täynnä vanhoja sodanaikaisia lehtijuttuja kertoen siitä mitä oli tapahtunut. Kollega alkoi vakavana kertoa tarinaa siitä, miten hänen omat isovanhemmat ovat joutuneet lähtemään pois kotoaan juurikin näiltä seuduilta. Ja miten kaiken kovalla työllä tehdyn hylkääminen on vaikuttanut kaikkeen. Ja vielä lisäksi miten he ovat vielä kerran palattuaan joutuneet uudelleen jättämään kaiken, siis aivan kaiken.

Monet tarinat ja kirjat noilta ajoilta kertovat niin sanotusta poltetun maan taktiikasta. Tästä oli heilläkin ollut kyse. Ei pelkästään kaiken oman ja itse rakennetun hylkäämisestä taakse. Vaan myös sen itse tehdyn polttamisesta, ettei vihollinen pääse hyödyntämään taloja ja tiloja. Jäin tätä ajattelemaan aika pitkäksi aikaa.. Itsenäisyyden hinta on ollut kova monella eri tavalla. Tämän jälkeen kävimme vielä katsomassa talvisodan monumenttiä. Metsäaukealle on asetelty karun kauniilla tavalla muistomerkki Raatteentien taisteluissa kaatuneille. Minulle se oli koskettava hetki ja kokemus. Lainaus Raatteen portin www sivuilta: " Talvisodan monumentin keskellä on muistomerkki "Avara syli ", jossa on 105 vaskikelloa, yksi jokaista talvisodan päivää kohti. Kellot soivat kun tuuli käy. Talvisodan monumentti on kolmen hehtaarin alueella ja siihen kuuluu noin 17 000 isoa kivenlohkaretta. Kivet visualisoivat sodan uhrien määrää ja kärsimystä. #

Omalta osalta sotaa oli nyt nähty tarpeeksi. Tunsin nuo taistelut historiankirjojen kautta aiemminkin, mutta tämä oli ollut avartava kokemus. Jäljelle jää syvä kiitollisuus heille, jotka ovat tämän hyvinvointivaltion perustan taanneet aikanaan. Suurella hinnalla.

Takaisin moottoripyörien päälle. Matkan on jatkuttava. Kävimme vielä sankarihaudalla kunnioittamassa uhrin antaneita.

Matkan oli jo jatkuttava. Seuraava etappi olisi löytää perille majoitukseen Oulunjärven kylkeen Onnelan matkailumaatilalle. Työnsimme menemään letkassa pitkin mukavia erämaapätkiä. Tykkään. Manamasalosta lautalla lopuksi yli ja sitten vielä lyhyt siirtymä perille. Alkoi sataa vettä.

No perillä pääsimme saunaan ja saimme muutamat kylmät oluet käsiimme. Aivan loistavaa pitkän päivän päätteeksi. Siirryimme pihapiirin läheisyydessä sijaitsevaan kotaan, jonne matkajuhtamme oli varannut meille iltapalat. Olihan se kertakaikkiaan mukavaa vedellä makkarakimaraa, salaattia ja patonkia nassuun muutaman oluen kanssa. Loppuilta kuluikin sitten päivän tapahtumia kerratessa ja ajatuksia vaihtaen. Matkaa minulle oli tullut sen karvan vajaat tuhat kilometriä. No ei tuntunut missään, paitsi hyvältä. Honda oli taas pelannut kuin ihmisen mieli ja enemmänkin tuntui, että olisipa aikaa niin antaisin soittaa oikein kunnolla ja pitkälle.

Sunnuntai aamu koitti ja kello seitsemältä oli kattava aamiainen tarjolla. Tähän majoituksesta sen verran, että taso on hyvä, mutta hyvin alkeellinen hyvällä tavalla. Kaikki toimii ja henkilökunta on aivan ihastuttavaa ja auttavaista kaikin puolin. Aamupalan jälkeen oli aika runnoa Rukkaa päälle taas ja suunnata Oulunjärven rannalta kohti Poria. Satoi vettä.

Oli aika kiittää matkan järjestäjää ja mukana olleita työkavereita. Vettä satoi ja oli alkanut tuulla.

No kamat niskaan ja tien päälle. Ajattelin, että tuo sade ei kauan kestä ja siksi testaan nyt minulle uutta Rukka ajoasua kaikin puolin. En siis päättänyt pukea Scottin sadetakkia ajotakin päälle ja nyt mentäisiin. Virhe.
Näin alkuun. Ihan koko helvetin matkan 521 kilometriä satoi vettä. No vesi on vettä eikä siinä mitään, mutta Suomen kesä kehitti jostain kunnon myrskyn. Mietin jossain alkumatkasta tankatessa, että mitähän tässä nyt olisi järkevintä tehdä. Tulin johtopäätökseen, että paras on ajaa kotiin ja ottaa ne tarvittavat mustelmat.. Etelä-Pohjanmaalla oli kyllä pakko vetää se Scott sadetakkikin päälle. Ei sillä että se mitään märkää olisi enää estänyt, mutta alkoi olla oikeasti kylmä. Tai siltä ainakin tuntui. No tätä hommaa tehdään säiden mukaan, minulla jäi vähän kerrospukeutumienen aamulla huonolle hapelle.

Kaiken kaikkiaan mahtava reissu. Reilu 1500km Crosstourerilla, se on aina hyvä se. Mahtava aihe ja vielä loistavampi toteutus. Hieno porukka.
Paljon saa viikonlopussakin aikaan, kun kaikki on hyvin suunniteltu ja asenne on kohdillaan.

Ps. Käykää siellä Raatteenportilla, se on kaunis paikka.

Kiitos, kun jaksoit lukea.

- Jussi